Ruoka, päivieni pelastus!

Tänään on ollut kyllä juurikin sellainen päivä, että mikään ei oikein kiinnosta, mitään ei saa siis aikaiseksi ja kaiken lisäksi väsyttää. Karsin päivän tehtävälistaa ja annoin armoa itselleni, ja jäljelle jäi vain asunnon siivoaminen ja huomiseen kokeeseen valmistautuminen. Perustelin itselleni, että selvittyäni siitä kuuluisasta saksankielisestä viestinnän esitelmästäni kutakuinkin kunnialla, voin loppuviikon olla itselleni hieman armollisempi.

Tärkeintä tässä vaiheessa on asioiden saattaminen siihen pisteeseen, että olen oikeaan aikaan koneessa oikean painoisen laukun kanssa - matkalla kotiin. Mutta tämän nimenomaisen päivän pelastajia olivat ne tavalliset: uusi trendi, ja tosiaan se ruoka. Soin ne itselleni kuitenkin vasta, kun olin saanut siivouksen suoritettua. Nautinto moninkertaistuu, kun sen on ansainnut.

Tämän ruusukaalireseptin bongasin voisilmäpeliä-blogista (maailman paras kolumnisti/bloggari ikinä, Eeva Kolu!). Koska jääkaapissa sattuu majailemaan (edelleenkin) puolen kilon loota tuoreita herkkusieniä, päätin käyttää myös niitä siitä huolimatta sopivat ne ruokaan tai ei. Mutta kuten otsikostakin päätellä saattaa, ne sopivat. Ja vielä hyvin! Ja koska mielestäni ruokaan kuin ruokaan voi aina laittaa vähintäänkin kynnen verran valkosipulia, lisäsin sitä tähänkin. Itseasiassa kaksi kynttä.

Tämä on kai alunperin tarkoitettu lisukkeeksi (Eeva suositteli mm. jouluna kinkun kaveriksi), mutta varsinkin herkkusienten kanssa oli tarpeeksi ruokaisa pelkiltäänkin. Ja niiiiiiiiiin hyvää! Ja jos mahdollista, vielä parempaa tänään päivää myöhemmin valkosipulin ja ruusukaalin makujen pehmennyttyä jääkaapissa mukavasti. Näin se syntyi oman mielen mukaan:

2 annosta

- 300 g pakasteruusukaaleja (olivat tarjouksessa ja ah, niin helppoja)

- viitisen herkkusientä pilkottuna (n. 2 dl)

- 1-2 kynttä valkosipulia

- 2 dl kermaa (tein ohjeen mukaan kuohukermasta)

- ripaus suolaa, valkopippuria

- 1 rkl sitruunamehua

paistamiseen 1 rkl voita

1. Kiehautin vettä ja kumosin jäiset ruusukaalit kattilaan siksi aikaa kun pilkoin herkkusienet ja heitin pannulle voin kanssa. (Tuoreita ei tarvi tietenkään sulattaa, niistä poistetaan päällimmäiset lehdet ja niin halutessaan kannat)

2. Herkkusienten pehmetessä huuhtelin ruusukaalit, puolitin ne (pieniä kun olivat, tuoreet joutuu varmaan pistämään useampaan osaan) ja pistin pannulle sienten kaveriksi kuullottumaan.

3. Pilkoin valkosipulinkynnet ja lisäsin ne kerman kanssa muiden joukkoon. Levyn virtaa pitää tässä kohtaa pienentää niin, että kerma vähän poreilee, ja pistää sitten kansi päälle.

4. Hämmentelin välillä ja varmistin, ettei kerma pala pohjaan, ja 20 min päästä se olikin imeytynyt mukavasti muhennokseen ja valkosipulin tuoksu leijaili nokkaani. Nam!

5. Heitin sekaan suolan, valkopippurin ja sitruunamehun ja hämmensin vielä kertaalleen.

-> Söin juustoraasteen kanssa, nannaa <3

En ole aikasemmin edes maistanut ruusukaalia ja kuten sanottu, toimi äärimmäisen hyvin vielä seuraavanakin päivänä. Nyt jopa harmittelen, ettei ruusukaaleja ole enempää. Varoituksen sana siis, jo ensimmäisellä kerralla voi jäädä koukkuun! Kunhan pääsen kotiin Suomeen viikon sisään niin teen tätä kyllä jonkun lisukkeeksi.

Nyt jos saan vielä voimisteltua itseni E-markkinoinnin äärelle, niin sitten voikin jo keskittyä odottamaan huomista palkintoa: yhteinen (esijoulu-)illallinen Augustinerissa kavereiden kanssa. Eiköhän se koe jotenkin kotiin hoideta!

Mukavaa viikonloppua!

Long time no see

Jos nyt voisi näin kuukauden tauon jälkeen hieman kertoa kuulumisia. Tekemistä on ollut enemmän kuin aikaa, ja silläpä tämäkin näin on päässyt lipsahtamaan.

Mutta, ensin oli siis äiti käymässä 18. - 20.11. ja meillä oli hirmu mukavaa. Kahdesta päivästä toinen meni sisällä istuessa, kiitos Lufthansalle, joka hukkasi äidin laukun ja pisti meidät odottamaan sitä koko päivän kotona sanomalla "it should be on it's way to your apartment". Kyllähän se sieltä sitten lopulta iltakahdeksalta tuli, ehdittiin siis ainakin leipomaan joulutorttuja naapuriin ja opiskelijabaariin. Kaikki olivat vähintäänkin innoissaan siitä, että toin äitini oluelle :) Seuraavana päivänä kierrettiin hieman kaupungilla ja käytiin Augustinerissa syömässä hyvin ja nauttimassa loistavasta palvelusta. Lauantaiaamuna heräsimme liian lyhyiden yöunien jälkeen matkaamaan lentokentälle, missa räpsäisin todistusaineiston vielä siitä, että äiti varmasti oli ollut täällä. Sellaiseksi tosin riittää jääkaapista löytyvät hillot ja mehut, hirmuinen määrä salmiakkia ja kaksi joulukalenteria. Kiitos äiti, ihanaa kun kävit <3

Seuraavana tiistaina saapuikin jo oma Oskarini, jonka kanssa viuhdoimme paikasta toiseen hirmuista vauhtia koko viikon. Ensin nähtiin vähän kavereita glögin ja illallisen merkeissä ja torstaina ajoimme huimat kuusi tuntia läntiseen Sveitsiin Gruyèresin pikkukylään etsimään Alienin suunnitelijan, H.R. Gigerin, taidemuseota.

Gruyères oli täynnä juustoa (ylläri) ja jouluvaloja, ja ylämäkeä linnoitusta kohti kivutessamme meinasin jo vaipua epätoivoon: onko mahdollista, että sen nimisiä "kaupunkeja" onkin useampi? Mutta niin vain Osku bongasi metallisen kyltin linnoituksen seinästä ja sen jäljestä oven, jonka yläpuolella vierailijat vastaanotti jonkinlainen lepakkoa muistuttava teos. Helpotus oli suunnaton.

Näyttely oli lähinnä mykistävä ja paikoitellen hieman hämmentäväkin, mutta juuri siksi niin loistava! Hulluutta lähentelevissä neroissa vain on sitä jotain. Tämä oli hyvä reissu, ja etenkin museon vieressä sijaitsevassa Giger-baarissa vierailtuamme ei voinut kuin hämmästellä kyläidyllin räikeää vastakohtaisuutta taiteilijan töiden kanssa.

Gruyèresistä ajoimme Zürichiin kaverini Nadjan ja tämän poikaystävän Rogerin luokse kylään, missä meitä odotti raclettekattaus ja valkoviiniä. Ikinä ei ole juusto maistunut niin hyvältä, ja seura oli aivan loistavaa, tästä iso kiitos isäntäparille. Ehdimme aamupäivällä käydä tutustumassa vielä Zürichin vanhaan kaupunkiinkin ja tehdä jopa hieman joululahjaostoksia ennen kotimatkaa takaisin Müncheniin. Ajovuoron osuttua väistämättä minulle meinasi pitkän tauon jälkeen hieman jännittää matala kaksipaikkainen auto ja suuret nopeudet, mutta matkan edetessä totesin moneen otteeseen, kuinka vauhtisokeus on hieno asia. Autobahn koeajettu!

Lauantaina pääsimme Oskarin kavereiden Lotan ja Tatun kutsumana From Northin Christmas Balliin, jossa nautimme sivistynyttä ruokaa ja ilmaista viiniä. Loppuillasta tanssimme vaihtelevantasoisen musiikin tahtiin ja nautimme hyvästä seurasta ja oluesta. Olihan fiini ilta, ja äärimmäisen mukava! Kiitos Lotta ja Tatu ja kiitos Oskari :)

Sunnuntaina oli Christkindlmarktin avajaispäivä ja kävimme kahdestaan Chinesischer Turmin markkinoilla fiilistelemässä joulua. Tulikin ekaa kertaa ihan oikea joulutunnelma, kun sai pupun kanssa jakaa mukillisen höyryävää omenapunssia ja syödä paahdettuja manteleita. Sillä tunteella oon nyt yrittänyt jaksaa tän loppuajan ennen Suomen joulua. Haluan jo kotiiiiin!

Oskarin lähdön jälkeen olen yrittänyt saada viestinnän saksankielistä esitelmää kasaan ja käynyt katsomassa kaikkien aikojen suurimman yleisömäärän keränneen antisemitistisen filmin, Jud Süssin osana natsifilmikurssia. Ei se nyt niin ihmeellinen ollut, hieman antisemitistinen vain :D

Aiemmin tällä viikolla käytiin Kiran ja Seanin kanssa katsomassa romanttinen komedia Zweiohrküken, kakkososa Keinohrhasenille, ja se oli ihan loistavan viihdyttävä. Näistä pitää metsästää molemmat osat dvd:llä ja käyttää soveltavia oppimismenetelmiä kielen kehittämiseen. Huom: harjoittaa myös vatsalihaksia! Lisäksi miespääosassa mainitsemisenarvoinen, Inglourious basterdsissa hurmannut Til Schweiger.

Lisäksi olen väsännyt kaikenlaista käsityönomaista juttua, ehkä kohtapuoliin sitten näkee niitäkin lisää. On ollut todella mukavaa näprätä kaikenlaista, helpottaa jaksamaan. Tällaista joulunalustusta täällä, joulumarkkinoita harva se ilta ja paljon kouluaherrusta. Onneksi ei enää kauaa. Mukavaa joulunodotusta!

(Ensimmäinen kuva Giger-baarista ja alla suklaaomena Tollwoodista (=Oktoberfest-alueen joulumarkkinat), herkkuherkkua!)

Kokkailua

Laitanpa tänään vielä maininnan tämänpäiväisestä ruoasta.

Ostinpa pari viikkoa sitten marinoimattomia kanankoipia, jotka tyrkkäsin pakkaseen ja tänään päätin, että on niiden aika. Metsästin jonkinlaista ohjetta niiden maustamiseen ja lopulta päädyin tunkemaan valkosipulinkynsiä koipinahan alle ja maustuttamaan paprika-timjami-suolattua kanaa jääkaapissa pari tuntia. Nyt se muhii uunissa chilipapu-riisipedillä, ja jännityksellä odotan lopputulosta. Toivottavasti tulee syötävää.

Kanan säätämisessä meni lopulta kuitenkin niin kauan, että ehti tulla jo nälkä, joten väsäsin välipalaksi jälleen monia iltojani ilahduttaneen mozzarellasalaatin. Tänään olinkin ovela ja tyrkkäsin mozzarellat tomaatin väliin leikkaamatta tomaattia kappaleiksi ja tittididii - siitä tuli toukka! Koska tarjoilu on puoliruokaa, aion jatkossa tehdä näin aina :D Vartokaa äiti ja muut vierailijat, mun luona ei tästä eespäin muuta syödäkkään kun salaattitoukkia (no okei, ehkä gnocchia).

Olen kehittänyt kokkailusta itselleni uuden miellyttävän harrastuksen, vaikka meinaankin jumittaa täällä kehittämäni tomaatti-herkkusieni-sipuli-pastan parissa. Yhdistelmä on niin hyvä ja yksinkertainen (ja kevyt), että suorastaan ihmettelen, miksen aikaisemmin ole tätä keksinyt. Jos joku sattuu miettimään, että mitä helppoa ja edullista ja hyvää saisi kaapin antimista aikaiseksi, laitan reseptin ihan siltävaruin, että muillekaan ei ole tullut aikaisemmin mieleen.

tästä tulee noin kaksi annosta (toinen masuun, toinen jääkaappiin) ja valmistuu vartissa:

pastaa (esim. 4 kerää tagliatelleä)

1 dl paloiteltuja herkkusieniä (tuoreita nam, purkkikin kelpaa)

1 pieni sipuli

1 kynsi valkosipulia

1-2 tomaattia (voi toki käyttää myös jotain säilykevaihtoehtoa jos sellaista löytyy, itse en oo vielä sellasta testannut)

valkopippuria

mustapippuria

basilikaa

1 dl pastakastiketta (mm. tomaatti-basilika hyväksihavaittu)

jos ei laske kaloreita turhan tarkkaan niin ehdottomasti:

1/2 dl juustoa (mozzarellaa paloina tai esim. emmentalia raasteena)

oliiviöljyä paistamiseen

1. Ensin laitetaan vesi kiehumaan, pilkotaan sipuli pannulle paistumaan öljyn kanssa ja heitetään pasta kiehuvaan veteen (pikkuriikkisen suolaa, muista valmiskastikkeen suolapitoisuus!).

2. Kun sipuli on kuullottunut, laitetaan sen kaveriksi pannulle murskattu valkosipuli ja herkkusienet. Näitä kannattaa paistaa jonkun aikaa, että herkkusienet pehmenevät ja kypsyvät ja valkosipulin maku ehtii pehmetä.

3. Tällä välin pilkotaan tomaatti, joka pistetään pannulle viimeiseksi. Mukaan ripsaistaan valko- ja mustapippuria (täällä mulla on sitä sekoituksena, eli siksi oon laittanu molempia) ja basilikaa sekä maun mukaan muita mausteita jos tykkää. Kannattaa siis kuitenkin huomioida, että valmiskastikkeessa on jo vaikka mitä, eikä suolaa kannata lisäillä juuri lainkaan.

4. Kun tomaatit on pehmenneet ja pasta kypsynyt, kumotaan pannulta kaikki huuhdellun pastan joukkoon kattilaan ja lisätään puoli purkkia (säästeliäästi, opiskelijoita kun ollaan :D ) pastakastiketta. Käännetään levyltä virta pois, mutta annetaan sekoituksen vielä lämmitä kastikkeen kanssa muutama minuutti. Muistetaan sekoittaa!

5. Raastetaaan juusto ja sekoitetaan pastan joukkoon (missä se ihanasti sulaa venyväksi) tai ripotellaan erikseen annosten päälle. Voila!

Harhaanjohtavasti mulla on kuva salaattitoukasta muttei reseptin pastasta. Mutta se nyt näyttää siltä niinkun olettaa saattaa, tomaattiselta pastalta :D

Näyttää siltä, että itsekin turvaudun tähän reseptiin tänään, sillä havaitsin juuri uunin hajonneen. Nyt pitää enää keksiä mitä tehdä haalealla kanalla. Koitan höyryttää sen kypsäksi tai jotain... Kuluu se aika näinkin :D

So ist das Leben

Niinpä niin, taas menee asiat miten menee ilman, että itse kykenee juurikaan vaikuttamaan. Varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa.

Viime viikot ovat menneet hieman usvaisesti. Pikkuhiljaa on alkanut valjeta, että loppuja kursseja, joihin olen ilmoittautunut, ei edes järjestetä. Kotiin mennään siis minimaalisella opintopistemäärällä ja suunniteltua heikommalla kielitaidolla. Tosin ajastahan on kulunut vasta puolet, että toivoa vielä on! Ja siihen toivoon perustankin viime viikolla aloittamani tehokielikurssin. Tästedes luen saksankielisiä lehtiä, katson tv:tä (niin turhaltakuin se tuntuukin) ihan luvan kanssa ja puhun saksalaisille vain saksaa. Englantiin turvautuminen on tästedes visusti kielletty, ja ainakin viime viikko on mennyt ihan hyvin. Kyllä tästä jotain hyötyy, vaikka sitten väkisin jos ei muuten. Olen myös aloittanut varovaisesti saksankielisen esitelmäni valmistelun, tosin urakka tuntuu tässä vaiheessa vielä melko saavuttamattomalta. Kaikki vinkit aiheesta "Mitarbeitergespräche als Verhaltungssituation" otetaan vastaan! Tulossa siis 10 min suullinen esitelmä sekä 10 sivun kirjallinen osuus. Namnam! Onneksi aikaa vielä kuukausi... Kolmen viikon päästä siis paniikki.

Viikko sitten olimme tosiaan Lontoossa Kiran, Steven, Henryn ja Yasminin kanssa ja voin kertoa, että reissu oli erittäin onnistunut ja positiivisesti yllättävä. En ole ikinä kokenut Lontoota, moista suurkaupunkia ja talouden keskusta, minua mitenkään kiehtovaksi matkakohteeksi, mutta tämän jälkeen en voi olla palaamatta sinne uudestaan! Oikeastaan suunnitelma oli alunperinkin, että nyt käyn siellä vain toteuttamassa itseäni shoppailun saralla ja jätän nähtävyydet ja muut kokemukset seuraavaan kertaan oman kullan kanssa. Kyllä me sellainen perus turistikierros käytiin, ja nyt on nähty vahdinvaihdot ja Big Ben, mutta ne perusteellisemmat vierailut saa jäädä sitten myöhemmäksi. Ei voi muuta sanoa, kuin että iiiihana kaupunki: paljon paljon historiaa, hienoja paikkoja, kivoja kauppoja ja mukavia ihmisiä! En tiedä sitten, mistä irvailut brittiläisestä asiakaspalvelusta ovat lähtöisin. Itse sain (ainakin suurimmaksi osaksi) elämäni parasta asiakaspalvelua (jos ei oteta huomioon sitä Aleksanterinkandun uutta Vilaa :)! Computer said no only once.

Saksassa sen sijaan tökkii nyt koulun lisäksi myös pankki. Tilillä on jonkinlainen minikrediitti (250 €), eikä korttia käyttäessään voi mistään tietää milloin raja ylittyy. Tiliä avatessa sanottiin, että se aina ilmoittaa ja kysyy haluanko käyttää tuota luottoa, mutta eipähän niin ole käynyt kertaakaan. Myöskään netistä ei voi tilannetta seurata, sillä systeemi ei näytä tilin todellista tilaa, vaan vain jo veloitetut tapahtumat. Kannattaa huomioida tämä kun tilejä täällä availee ja korttia käyttää. Erot tietty pankkien välillä on suuret. Kyselkää, vertailkaa!

Toinen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, että mikäli rahaa nostaa toisesta automaatista kuin oman pankin (esim ec, täällä kaikista yleisin), maksaa tapahtuma esim. 5,99 €. Automaatti ei tietenkään kerro rahaa nostettaessa, että nostaminen maksaa, tai etenkään että noin paljon. Mukava huomata tiliotteesta, että lähemmäs 50 € on huvennut taivaan tuuliin. Jännä, ettei budjettilaskelmat meinaa pitää paikkaansa :D Logiikkaa tämän systeemin takana en meinaa ymmärtää, kun (kuten olen ehkä jo maininnutkin) joka paikassa tarvii käteistä. Ei ole kerran eikä kaksi kun olen joutunut kipittämään automaatille, kun kahvilaketju ei hyväksy kortteja. Mutta onneksi ainakin nyt tiedän, että ellei lähettyvillä ole Postbankia, on halvempaa käyttää suomalaista korttia (ja mikäköhän syy oli avata sitten paikallinen tili...?). No, anyway, tsemppiä seuraaville.

Valitettavasti kuvat Lontoon reissulta majailevat vielä kanssamatkustajien kameroilla, eli niitä en vielä pääse esittelemään, mutta ehkäpä jo seuraavassa postauksessa. Nyt marinoin kanankoivet iltaa varten ja lähden salille purkamaan ahdistusta. Sen jälkeen voinkin jo keskittyä suunnittelemaan ohjelmaa loppuviikolle, kun äiti tulee kylään. Jee!

Mukavaa viikkoa kaikille!

ps. Älköön kukaan ottako vastoinkäymisiäni täytenä totuutena, saatan olla vain astetta yksinkertaisempi ja epäonnisempi yksilö. Ja olen ehkä tottunut Suomen toimiviin systeemeihin vähän liikaa. Mutta lupaan kasvaa tämän kokemuksen myötä!

"mis.u" pian valmis lanseerattavaksi :D

Olen löytänyt täällä käsittämättömän epärelevanteilla tunneilla sisäisen vaatesuunnittelijani, ja alan vakuuttua tulevasta amatööriompelijan urastani.

Ensinnäkin tunneista asiaa, että kolmannen vuoden johtajaopiskelijoiden keskellä kansainvälinen johtaminen englanninkielisine termeineen ei taida olla ihan my cup of tea, mutta kökitäänpä siellä nyt ja mietitään miten markkinoidaan SME-yrityksille BRM-ohjelmistoa ja luodaan markkinointisuunnitelmaa työkaluilla joita meille ei ole opetettu.. Tai minulle ainakaan :D Mutta eipä siinä, tämän viikon kun vielä jaksaa rypistää niin ymmärrän jo paljon enemmän. Lohduttavaa on, etten suinkaan ole ryhmäni ainoa, joka ei ihan aina meinaa ymmärtää. Onko se sitten hyvä vai ei, vaikeampi sanoa.. Mutta ainakin puhun riittävästi (?) kieltä jolla opetus annetaan, italialaisella tiimikaverilla meinaa välillä olla vielä vähän haastavampaa. Mutta tätähän tämä on, että yhdessä opitaan ja opiskellaan.

Varotan Müncheniä harkitsevia sen verran, että informaatiota kurssien sisällöstä annetaan minimaalisesti ja päivämäärät saattavat vaihdella radikaalistikin. Nimimerkillä "ryhmätyön esitelmä perjantaina" voin kertoa, että työt oli ensikuuleman mukaan tarkoitus esittää joulukuussa, ja nyt sitten väsätäänkin homma kasaan viikossa. Vieläkään en tiedä, mistä tämä päivämäärä on sitten lähtöisin, mutta onneksi paikalliset E-commerce -tiimikaverit ovat systeemissä vähän paremmin sisällä. Pari päivää täytyy paahtaa siis tälläkin kurssilla täysillä, sitten toivottavasti hieman helpottaa. Liput Lontooseen perjantaina antavat hieman puhtia viikon haasteisiin.

Suunnittelijan urastani sitten sen verran, että takkini on tienannut jo kaksi kehua sattumanvaraisilta vastaantulijoilta! Mielenkiintoa on herättänyt, mistä näin hienon takin voi ostaa. Hih hii on niin hykerryttävän kivaa päästä sanomaan, että se on uniikki ja itsetehty :P Kyllä se tästä vielä lähtee, mielikuvitusmerkkini mis.u on vain toteuttamista vaille olemassa. Tänään johtamiskurssilla syntyi jo suunnitelma avaruussotilaslookista, tulossa nyt ainakin housut kunhan pääsen lähikontaktiin ompelukoneen kanssa. Iih en malta odottaa! (Joku muistuttakoon mua tällaisesta innostuksesta siinä kohtaa kun saumat on mutkalla ja mikään ei istu)

Perjantaina siis Lontooseen. Suunnittelu päällä, toivottavasti plääni valmistuu kaiken koulutyön ohella. Mutta eiköhän siellä tekemistä löydy suunnittelemattakin. Nyt unta ja aamulla salille!

ps. Muistakaahan käyttää pyöräillessänne kypärää. Ja tarpeeksi vaatetta, ettei vilustu! Näytän mallia, "vasen peukku pystyssä" (serkuille terkut!). Huomatkaa kypärään sointuvat sävyt, tyyli ennen kaikkea :D

Exotic Switzerland!

Oo kuinka rakastankaan tuota juuston, suklaan ja vuorten maata! Tein ylläripylläriviikonloppureissun tuttavanperheen tykö Sveitsiin Itävallan rajan tuntumaan Rebsteiniin, (maailman parhaan oluen) Sonnenbräun kotikylään. Inspiraationa tässä ekskursiossa olivat isi ja mummi, jotka olivat viikon reissulla samaisessa paikassa.

Keskiviikkona sain siis vaate- ja salmiakkilähetyksen kotosuomesta, kun isi ja mummi nappasivat tutuilta auton ja päräyttivät Rebsteinista suoraa tietä (kirjaimellisesti, autobaanaa koko matka) Müncheniin. Isi oli ihana ja toi mulle koko Tikkakosken S-marketin salmiakkivalikoiman! Oi kyllä nyt kelpaa. Tarkoitus on maistattaa niitä näille ulkomaanelävillekin, mutta nehän eivät yleensä niistä juurikaan nauti, eli more for me! Hihii.

Mutta siis keskiviikkona vietimme mukavan aurinkoisen päivän kolmistaan Münchenin keskustassa ja kävimme syömässä luonnollisesti perinteisessä Hofbräuhausissa. Nyt on sekin sitten käyty, ei tarvi enää mennä (=keskellä päivää ravintola täynnä humalaisia äänekkäitä turisteja fiilistelemässä Oktoberfestiä... Ei enää kiitos. Vaikka ruoka ja olut maittoivatkin!).

Junaliput Sveitsiin (tai oikeastaan Itävallan Bregenziin) päädyin ostamaan jo samana iltana, kun iskä heitti ilmoille ehdotuksen pikavisiitistä. Paras päätös taas hetkeen, en edes tajunnut kuinka kova ikävä sinne oli. Nyt se on päätetty, hankin sitten isona jonkun tönöpahasen vuoren rinteeltä ja hengailen vuorikauriiden kanssa ruskaisissa metsissä... Mutta heti kun lumitulee niin en kyllä jää odottelemaan lumivyöryjä. Ja sitten ne huiput saa jäädä ihan kokonaan rauhaan. Ei ole enää minkäänlaista tarvetta hankkiutua korkeisiin paikkoihin. Tai ainakaan ilman lentokonetta.. Viikonlopun aikana kierrettiin kyllä sellainen määrä vuoria, että (kuten iskän kanssa todettiin) ainakin tämän vuoden kiintiö on täyttynyt. Mutta onhan ne ihania... Katselen niitä mieluummin silti laaksosta käsin. Sieltä näkyy puutkin parhaiten, Sveitsin ruska on kauneinta ikinä!

Kauhistuneita katseita kohti köysiradan määränpäätä... Sinne sitä taas mentiin, vaikka viimeksi vannoin että ei koskaan enää. Kyseessä siis Säntis.

Kuten aina, myös tällä kertaa vierailu Neyereiden luona oli täynnä hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa. Odotan innolla kertomuksia Danielan viikon päästä starttaavalta maailmanympärimatkalta ja lähitulevaisuuden kiintopisteitä ovat Nadjan ja Rogerin vierailu täällä Münchenissä ja sen jälkeen mun ja Oskarin vastavierailu heidän luonaan Zürichissä. Ihana olla näin lähellä ihmisiä, joita normaalisti näkee kerran muutamassa vuodessa.

Zusammen aufs Klo mit Daniela

Näkymä Säntikseltä

Mutta tässä kuvia... Ne kertovat kuitenkin enemmän kuin heikosti pulpahteleva runosuoneni.

Laakso Lichtensteinin suuntaan

Energiatuotantoa varten padottua vettä

Vuoripänis kuittaa

Lovely Kira

I want you all to meet my friend Kira. I've been talking about her here and it's finally time for you to see how sweet she is. So Kira comes from Regina (lausutaan niin kuin naiselle kuuluva ruumiinosa, aiheuttaa usein hilpeyttä), Canada from a province called Saskatchewan (lausutaan seskätsuan tai jotain muuta yhtä outoa). She's 20 years old and an artist, but she quit art school because they limited her too much. (I know, that's so cool!!!) Now she's studying business administration and we go to school together here. We have known for three weeks now and it has been so much fun ever since. She lives in the coolest student house ever 1 km from my place.

This is where she lives

Back home she worked her ass off to get the money to come here for they don't get any money from any organisations or government or anything and her parents also have to pay for her studying. It seems surreal and I feel so spoiled :D So she used to work in a bar back home and she can make the most delicious drinks ever and she loves rum. When we go out she advices the bar tenders how to mix her drink (respect!). She laughs a lot and smiles almost all the time (expect when she gets tired). She loves yoga and tries to convince me to try it too.

She's only studied German for like two years but she uses it a lot and isn't afraid to ask help from people using it. I'm freaking out with asking something because I never understand what they answer me. But Kira's so good at German that it's almost unbelievable. That's why she's normally our guide (and because... well, you know my orienteering skills in a city).

We go to the city a lot because she's also a shopaholic. Shopping with her is at it's best with Rischart sandwiches and a working credit card. And of course with hooker boots (also known as over-the-knee boots). In this picture she's wearing the boots and her new supercool jacket and my red gloves that fit her perfectly. She's going to buy similar ones because they look great with her new jacket :)

In addition to shopping we also have cooking nights (like last night when she fell in love with makaronilaatikko), craft nights (as soon as we find a craft store), sport nights (body sculpting, gym and perhaps that yoga) and of course many many party nights. She loves to go dancing and she listens to techno (ok, nobody's perfect). But she also loves Kings of Convenience which is great!

She loves food and chocolate and knows so many nice recipes and I'm gonna learn so many things from her! I like this intercultural learning here :D We drink coffee and bailey's together here in cold autumn nights and closer to christmas I will show her glögi. Wonder if the Germans have it alcohol free (probably not :D).

We spend a lot of time together with Kira and share our feelings about missing the boyfriends back home. By the way her boyfriend Eric is so cool and has nice glasses! He plays drums and is a good writer and is studying law. They are so cute together :) Now we are both in the same situation that we won't have the boys visiting us here.. So I guess we'll just keep on partying. Except when the parents come, then we will meet each other's families which is so cool because Kira's mum works for the government (bad ass!) and is really really nice! My mum's also very nice of course and I'm sure they'll get along perfectly with Kira. Mum can tell the jokes she can in English :)

Drinking game in Kira's dining room

So this is how she's like and of course sooooo much more. She's awesome and I like her a lot. This text is in English so she can understand it too. Though later on she'll speak Finnish too of course. And she's gonna visit Finland so be prepared! That's all for now, I guarantee you'll be hearing from her later on.