Aamulla saimme Kiran kanssa viimein hoidettua itsellemme sports passit ja selvitettyä hieman tulevia liikuntafasiliteetteja.
Havainnoistamme ei tässä vaiheessa sen enempää, kuva puhukoon puolestaan.
Genau..
Anyway, pettymyksestä vaieten suuntasimme tutustumaan viereiseen Olympian ostoskeskukseen. Piiiiienenpienen rakennuksen jäädessä kaikeksi mitä löysimme ostoskeskuksen paikalta meinasimme vaipua etpätoivoon, mutta kas kas, jossain maan uumenissa (tai ei vieläkään oikein tiedetä että missä ihmeessä) avautui kokonainen iiiisoiso shoppailu- ja ruokaparatiisi. Kira löysi itselleen "kauniin, uniikin ja eurooppalaisen" takin ja minä viimeinkin itselleni pitkävartiset saappaat. Luovuin yli-polven-saappaiden metsästämisestä jo aikaa sitten ja lähestulkoon luovutin tässäkin lajissa, mutta viimein sain itselleni söpöt, mustat polvimittaiset mokkasaappaat. Jeee, me happy now :)
Monen tunnin ostossession jälkeen raahauduin kotiin uupuneena ja voipuneena ja kärsien. Lohduttavaa oli kodin uskomattoman lempeä lämpö ja pehmeä sänky, ja niinpä paransin päivääni makoisilla päiväunilla. Herättyäni nautin kupin teetä (Kira toi, aivan ihanaa teetä!) ja intoilin uusista hankinnoistani (Juu tiedetään, nyt sitten oikeesti ei enää tarvi shoppailla hetkeen... This time I mean it!) ja fiilistelin tulevaa talvea ja glögiä ja kaikkea ihanaa. You know, niitä hetkiä joita vietetään kavereiden ja rakkaiden kanssa ja ollaan onnellisia ja joiden voimalla jaksetaan kaikki se harmaa arki. Voi kuinka ootankaan jo joulua!
Illalla suuntasin uusine saappaineni Kiran luo ja.... Tittididiiiiiiii varasimme lennot ja hostellit Lontooseen!!! Jännä juttu että liput varatakseen tarvitsee olla kanadalainen seurue kannustamassa :D Mutta reissusta tulee kyllä ihan mieletön, ensimmäinen kerta "Euroopan New Yorkissa" niin kuin reginalaiset ystäväni sitä kutsuvat. It's about time.
Myöhemmin illalla totesin jälleen kerran kuinka vähän klubbailusta välitän. Tämänpäiväiset bileet oli Tourismus-opiskelijoiden (Matkailun liikkeenjohdon) lukukauden avajaiset erittäin siistillä, joskin liian pienellä, klubilla kalliilla alueella lähellä Hofbräuhausia. Sisään maksoi paljon, takkia ei saanut minnekään koska narikka oli täynnä eikä tanssilattialla mahtunut liikkumaan. Muuten hyvä meno kyllä ja loistavaa musiikkia. Salsaklubi oli vetänyt itsensä täyteen erityisesti espanjankielistä porukkaa ja meno oli sen mukaista. Mutta kuten sanottu, taas hyvä idea ja toteutus eivät oikein kohdanneet. Tuntuu olevan yleinen ongelma täällä... Kuvassa täpötäysi parketti.
Suuntasimme siis Kiran ja paikallisen Marcuksen kanssa Burger Kingin (aa niin nam!) kautta kotia kohti, ja loistava päivä sai loistavan päätöksen, kun kävelin metrosta kämpille hiljaisia, kylmiä katuja pitkin lunta ripsissä ja lämmin tunne sisällä... Tiedän että tuun kaipaamaan tätä kaikkea ihan liian pian. Nyt hyvin mielin nukkumaan, tomorrow's another day to sieze.
