Viimeinkin sen löysin, syyssäiden pelastajan!
Olen huomannut, että isossa kaupungissa asumisessa on puolensa. Kunhan vaan tulee mieleen käyttää niitä hyödyksi, itse kun en Tikiksen tyttönä näitä asioita kovin usein hoksaa. Eilen koin kuitenkin valaistuksen, kun tajusin, että kaupungissa on American Apparelin liike. Itseasiassa kolme! Sattumoisin kanadalainen ystäväni Kira oli oivaltanut saman, ja niinpä suuntasimme tänään tuonne spandexin ja värien valtakuntaan. Reissu oli toki budjetin kannalta kohtalokas, ja henkariin piti jättää vielä niiiiin monta ihanaa asiaa, mutta voi tätä iloa mikä ostoksestani seuraa!
Löysin siis viimeinkin jo pitkään haaveilemani putkihuivin. Mallin tiesin jo, mutta lopullinen ostos yllätti. Koko vuoden olen nimittäin ajatellut, etten tiedye-vaatteisiin sijoita, mutta kun tämä huivi kutsui minua naulastaan, en voinut vastustaa. Sen väri ja kuvio on niin lumoavan kaunis... Kun se iskee, niin silloin se vaan iskee. Ja se kannattaa sitten ottaa. Vaikka se maksaisikin sitten sen... no, tarpeeksi :D Mutta hupia on riittänyt koko illaksi! En malta odottaa huomista koulupäivää! Mukaan kaupasta lähti myös ihanaihana body, mutta kyllä huivi vie huomion mennen tullen.. Tämän saa väännettyä vaikka miten! Laitan kuvat lemppareista: koska huivi on niin kiva, se on loistava ihan perus kierteellä (uujee, tää on tää trendijuttu) ja tässä kohtaa toimii myös aiempina vuosina suosimani beduiinimummo-huppu, joka on harvinaisen käytännöllinen mm. sateella.
Tietenkin loistava piirre juuri tässä solmuvärjätyssä versiossa on se, että yksiväriseen verrattuna tässä on varmaan tuplasti kangasta, ainakin paksuudeltaan. Huomenna siis, kun hiippailen ensimmäiselle saksankieliselle kurssilleni, voin tarvittaessa hautautua kangaskerrosten uumeniin ja piilottaa totaalisen ymmärtämättömyyteni näyttäen samalla edelleen hyvältä. Eräänlainen opiskelija-camouflage siis, just what I need.
Kun olin vannonut, etten koko täälläoloaikana shoppaile enää muualla kuin Apparelilla, ja sen jälkeen vannonut, etten varmasti shoppaile koko loppu kuussa, lähdin kaupungin parhaan sandwichpaikan kautta hakeutumaan liukkain askelin kotia kohti. En kuitenkaan ehtinyt löytää edes oikealle metropysäkille, kun kadulla minut pysäyttivät kirkkaan väriset ja persoonalliset korut.
Korut olivat niitä myyvän säteilevän meksikolaisnaisen itsensä tekemiä, ja parhaaksi
kommunikointikieleksi valikoitui espanja saksan sijaan. Täti oli niin lämminluonteinen, että en voinut muuta kuin ostaa maailman suloisimmat pöllökorvakorut, jotka huomioni ensimmäisenä kiinnittivät.
Tästä itsekurin puutteesta järkyttyneenä säntäsin tietenkin lähimpään metrotunneliin, etten vain enää sortuisi ostamaan mitään. Tunneli tosin oli paljon enemmän väärä kuin ensin luulin, ja sainkin suijailla jokusen tovin ennen kuin löysin kotimetroon. Järkytyksestä huolimatta perustelin itselleni hetkellistä sortumistani sillä, että ostokseni paransi todennäköisesti tädin päivää.
Pitää vielä mainitsemani, kuinka loistavaa ruokaa tein pupun ohjeilla. Kyseessä on niinkin hienostunut ratkaisu kuin makaronilaatikko ilman uunia. Toisin sanoen kaikki laatikon ainekset pistetään lopuksi uunivuoan sijaan paistinpannulle ja paistetaan mukavaksi mössöksi. Kannattaa kokeilla vaikka uunimahdollisuus löytyisikin, on sen verran hyvää! Kyllä ne pojat osaa kun lyövät viisaat päänsä yhteen.
Mutta huomenna siis ensimmäinen tulikoe saksankielisen opetuksen parissa. Saa nähdä kuinka selviän. Vaikka siis tietenkin huivin kanssa pärjään tilanteessa kuin tilanteessa :D Opiskelusta jatkan sitten näistä ensimmäisistä koetuksista selvittyäni, siihen asti: Tschüssss!!!
