Perjantaina vuorossa oli jonkinasteiset lukukauden avajaiset opiskelija-asuntolassa, joka siis sijaitsee onneksi vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä lukaalistani. En tiedä johtuiko hauska ilta viehtymyksestäni kotibileitä kohtaan vai kaikista uusista tapaamistani ihmisistä, mutta bileet olivat ehdottomasti tähänastisista parhaat! Opin myös rytmittämään oluenjuonnin paikallisiin prosentteihin sopivaksi, eikä olossa ollut valittamista edes aamulla. Perjantaina pääsin myös ensimmäistä kertaa täällä ollessani Ostbahnhofin lähistöllä sijaitsevalle baarikadulle ja tanssimaan. Kallista hupia, mutta aika-ajoin tekee varmasti tehtävänsä. Matkalla söin whopperin! Pulp fiction-fiilistely Burger kingissä toimii aina.
Sään äkillisestä syksyistymisestä ja liiallisesta yöulkoilusta johtuen olen kärsinyt vähitellen pahenevasta flunssasta. Nyt kahden vuorokauden nukkumisen jälkeen alkaa olo hieman oieta, mutta sen verran tukkoista on elämä edelleen, että kouluton maanantai ei ollut ollenkaan pahitteeksi. Sängyn pohjalla maatessani olen eniten ikävöinyt vedenkeitintä, perunavelliä ja tietenkin omaa rakasta. Paikallisten tietämättömyys puurohiutaleista on myös melko raastavaa. Kaurapuuro, tule ja pelasta!
Kipeilystä johtuen olen jättänyt väliin väli-iltojen illanistujaiset, joita tosiaan on joka ilta. Niin kuin vaihtarielämään kuuluukin. Illanistujaisiin tosin on keksittävä jokin strategia, sillä tyhjin käsin ollessa pulloa tarjotaan joka suunnasta. Ensi kerralla otan colan mukaan :) Ja jotain syötävää! Illat venyvät usein pitkiksi eikä lokkina tai nälkäisenä ole kivaa. Eli eväät mukaan!
Syksy tuli siis viimein tännekin, ja sadetta on ollut jo monta päivää. Odotan kelin kuivumista sen verran, että voin jatkaa paikallisten puistojen tutkimista. Englischer Garten on vielä käymättä, vaikka olen viikon sitä varten jo varannut. Olympiapark on tuttu jo ennestään, mutta siinäpä syy haluta sinnekin urheilemaan. Oma sisäpihapuisto (eka kuva) ja koulumatkalla sijaitseva metsäalue ovat ansainneet jo rakkauteni. Näitä tulen vielä ikävöimään, ja kuvista ei liene vaikea päätellä miksi (kuvien laadusta pahoittelut, oon tärissyt selkeesti innosta). Etenkin kuumankostea jokipuisto on lumoava, ja mainio tapa aloittaa ja päättää koulupäivä Pasingin rauhallisessa ympäristössä.
Huomenna taas tätä reittiä pitkin saksankieliselle liikeviestinnän kurssille. Viime viikolla ensimmäinen tunti oli niin kiva, etten malta odottaa seuraavaa vaikka kieli edelleen jännittääkin. Mutta tätä vartenhan tänne on tultu, eikä perjantainen esitelmäkään englanniksi enää hätkähdyttänyt. Kyllä se kohta saksaksikin sujuu :) Enää tarvitsee toipua huomiseksi.
