Exotic Switzerland!

Oo kuinka rakastankaan tuota juuston, suklaan ja vuorten maata! Tein ylläripylläriviikonloppureissun tuttavanperheen tykö Sveitsiin Itävallan rajan tuntumaan Rebsteiniin, (maailman parhaan oluen) Sonnenbräun kotikylään. Inspiraationa tässä ekskursiossa olivat isi ja mummi, jotka olivat viikon reissulla samaisessa paikassa.

Keskiviikkona sain siis vaate- ja salmiakkilähetyksen kotosuomesta, kun isi ja mummi nappasivat tutuilta auton ja päräyttivät Rebsteinista suoraa tietä (kirjaimellisesti, autobaanaa koko matka) Müncheniin. Isi oli ihana ja toi mulle koko Tikkakosken S-marketin salmiakkivalikoiman! Oi kyllä nyt kelpaa. Tarkoitus on maistattaa niitä näille ulkomaanelävillekin, mutta nehän eivät yleensä niistä juurikaan nauti, eli more for me! Hihii.

Mutta siis keskiviikkona vietimme mukavan aurinkoisen päivän kolmistaan Münchenin keskustassa ja kävimme syömässä luonnollisesti perinteisessä Hofbräuhausissa. Nyt on sekin sitten käyty, ei tarvi enää mennä (=keskellä päivää ravintola täynnä humalaisia äänekkäitä turisteja fiilistelemässä Oktoberfestiä... Ei enää kiitos. Vaikka ruoka ja olut maittoivatkin!).

Junaliput Sveitsiin (tai oikeastaan Itävallan Bregenziin) päädyin ostamaan jo samana iltana, kun iskä heitti ilmoille ehdotuksen pikavisiitistä. Paras päätös taas hetkeen, en edes tajunnut kuinka kova ikävä sinne oli. Nyt se on päätetty, hankin sitten isona jonkun tönöpahasen vuoren rinteeltä ja hengailen vuorikauriiden kanssa ruskaisissa metsissä... Mutta heti kun lumitulee niin en kyllä jää odottelemaan lumivyöryjä. Ja sitten ne huiput saa jäädä ihan kokonaan rauhaan. Ei ole enää minkäänlaista tarvetta hankkiutua korkeisiin paikkoihin. Tai ainakaan ilman lentokonetta.. Viikonlopun aikana kierrettiin kyllä sellainen määrä vuoria, että (kuten iskän kanssa todettiin) ainakin tämän vuoden kiintiö on täyttynyt. Mutta onhan ne ihania... Katselen niitä mieluummin silti laaksosta käsin. Sieltä näkyy puutkin parhaiten, Sveitsin ruska on kauneinta ikinä!

Kauhistuneita katseita kohti köysiradan määränpäätä... Sinne sitä taas mentiin, vaikka viimeksi vannoin että ei koskaan enää. Kyseessä siis Säntis.

Kuten aina, myös tällä kertaa vierailu Neyereiden luona oli täynnä hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa. Odotan innolla kertomuksia Danielan viikon päästä starttaavalta maailmanympärimatkalta ja lähitulevaisuuden kiintopisteitä ovat Nadjan ja Rogerin vierailu täällä Münchenissä ja sen jälkeen mun ja Oskarin vastavierailu heidän luonaan Zürichissä. Ihana olla näin lähellä ihmisiä, joita normaalisti näkee kerran muutamassa vuodessa.

Zusammen aufs Klo mit Daniela

Näkymä Säntikseltä

Mutta tässä kuvia... Ne kertovat kuitenkin enemmän kuin heikosti pulpahteleva runosuoneni.

Laakso Lichtensteinin suuntaan

Energiatuotantoa varten padottua vettä

Vuoripänis kuittaa

Lovely Kira

I want you all to meet my friend Kira. I've been talking about her here and it's finally time for you to see how sweet she is. So Kira comes from Regina (lausutaan niin kuin naiselle kuuluva ruumiinosa, aiheuttaa usein hilpeyttä), Canada from a province called Saskatchewan (lausutaan seskätsuan tai jotain muuta yhtä outoa). She's 20 years old and an artist, but she quit art school because they limited her too much. (I know, that's so cool!!!) Now she's studying business administration and we go to school together here. We have known for three weeks now and it has been so much fun ever since. She lives in the coolest student house ever 1 km from my place.

This is where she lives

Back home she worked her ass off to get the money to come here for they don't get any money from any organisations or government or anything and her parents also have to pay for her studying. It seems surreal and I feel so spoiled :D So she used to work in a bar back home and she can make the most delicious drinks ever and she loves rum. When we go out she advices the bar tenders how to mix her drink (respect!). She laughs a lot and smiles almost all the time (expect when she gets tired). She loves yoga and tries to convince me to try it too.

She's only studied German for like two years but she uses it a lot and isn't afraid to ask help from people using it. I'm freaking out with asking something because I never understand what they answer me. But Kira's so good at German that it's almost unbelievable. That's why she's normally our guide (and because... well, you know my orienteering skills in a city).

We go to the city a lot because she's also a shopaholic. Shopping with her is at it's best with Rischart sandwiches and a working credit card. And of course with hooker boots (also known as over-the-knee boots). In this picture she's wearing the boots and her new supercool jacket and my red gloves that fit her perfectly. She's going to buy similar ones because they look great with her new jacket :)

In addition to shopping we also have cooking nights (like last night when she fell in love with makaronilaatikko), craft nights (as soon as we find a craft store), sport nights (body sculpting, gym and perhaps that yoga) and of course many many party nights. She loves to go dancing and she listens to techno (ok, nobody's perfect). But she also loves Kings of Convenience which is great!

She loves food and chocolate and knows so many nice recipes and I'm gonna learn so many things from her! I like this intercultural learning here :D We drink coffee and bailey's together here in cold autumn nights and closer to christmas I will show her glögi. Wonder if the Germans have it alcohol free (probably not :D).

We spend a lot of time together with Kira and share our feelings about missing the boyfriends back home. By the way her boyfriend Eric is so cool and has nice glasses! He plays drums and is a good writer and is studying law. They are so cute together :) Now we are both in the same situation that we won't have the boys visiting us here.. So I guess we'll just keep on partying. Except when the parents come, then we will meet each other's families which is so cool because Kira's mum works for the government (bad ass!) and is really really nice! My mum's also very nice of course and I'm sure they'll get along perfectly with Kira. Mum can tell the jokes she can in English :)

Drinking game in Kira's dining room

So this is how she's like and of course sooooo much more. She's awesome and I like her a lot. This text is in English so she can understand it too. Though later on she'll speak Finnish too of course. And she's gonna visit Finland so be prepared! That's all for now, I guarantee you'll be hearing from her later on.

Alavilla mailla hallan vaara

Pakko kirjoittaa kun oon niin innoissani taas hassuista asioista. Suomen kieli on herättänyt tänään paljon ihastusta. Kanadalaiset kaverini ovat aivan innoissaan kauniista kielestämme ja ensi viikolla tapaan Sprachtandem-parini Tatjanan joka haluaa oppia suomea. Kiinnostaa tietää miten suomea voi opettaa jollekin, joka ei sitä ole ikinä opiskellut. Voin kertoa että oma suomenkielentaito (yhdyssana???) ei siihen taida riittää, kuten huomata saattaa.

Kaikista söpöintä tämänpäiväisessä suomifiilistelyssä oli juuri hetki sitten löytämäni jenkkiläinen yritys nimeltä Saipua, joka myy -mitäpä muutakaan kuin- saippuaa! Linkki Oh Joy! -blogin sivuilla kiinnitti huomioni, ja tämä löytyi: http://www.saipua.com/

Perheyritys valmistaa saippuaa ja toimittaa kukkia ja kertoo sivuillaan nimensä alkuperän tulevan suomalaisesta saippuaa tarkoittavasta sanasta. Ihan loistavaa, alkoi tehdä mieli itsekin perustaa oma pikku yritys jollain herttaisella liikeidealla.

Nyt fiilistellen kohti huomisen markkinoinnin tunnin uusia haasteita.

Lunta ripsissä

Tuntuu niiiiin hyvältä olla taas (ainakin lähes) terve!!! Sain eilen illalla ruokalähetyksen ja samalla kauan kaipaamaani seuraa, ja olo on ollut selvästi parempi koko tämän päivän! Aamu alkoi väsyneenä, mutta suihkusta tullessani näin jotain, mikä teki päivästä täydellisen. Kauniita, kevyitä, suuria lumihiutaleita leijaili hiljalleen taivaalta ja maalasi nurmen valkoiseksi... Sää oli juuri niin täydellisen kirpakan talvinen, että koko päivä meni kuin siivillä.

Aamulla saimme Kiran kanssa viimein hoidettua itsellemme sports passit ja selvitettyä hieman tulevia liikuntafasiliteetteja.

Havainnoistamme ei tässä vaiheessa sen enempää, kuva puhukoon puolestaan.

Genau..

Anyway, pettymyksestä vaieten suuntasimme tutustumaan viereiseen Olympian ostoskeskukseen. Piiiiienenpienen rakennuksen jäädessä kaikeksi mitä löysimme ostoskeskuksen paikalta meinasimme vaipua etpätoivoon, mutta kas kas, jossain maan uumenissa (tai ei vieläkään oikein tiedetä että missä ihmeessä) avautui kokonainen iiiisoiso shoppailu- ja ruokaparatiisi. Kira löysi itselleen "kauniin, uniikin ja eurooppalaisen" takin ja minä viimeinkin itselleni pitkävartiset saappaat. Luovuin yli-polven-saappaiden metsästämisestä jo aikaa sitten ja lähestulkoon luovutin tässäkin lajissa, mutta viimein sain itselleni söpöt, mustat polvimittaiset mokkasaappaat. Jeee, me happy now :)

Monen tunnin ostossession jälkeen raahauduin kotiin uupuneena ja voipuneena ja kärsien. Lohduttavaa oli kodin uskomattoman lempeä lämpö ja pehmeä sänky, ja niinpä paransin päivääni makoisilla päiväunilla. Herättyäni nautin kupin teetä (Kira toi, aivan ihanaa teetä!) ja intoilin uusista hankinnoistani (Juu tiedetään, nyt sitten oikeesti ei enää tarvi shoppailla hetkeen... This time I mean it!) ja fiilistelin tulevaa talvea ja glögiä ja kaikkea ihanaa. You know, niitä hetkiä joita vietetään kavereiden ja rakkaiden kanssa ja ollaan onnellisia ja joiden voimalla jaksetaan kaikki se harmaa arki. Voi kuinka ootankaan jo joulua!

Illalla suuntasin uusine saappaineni Kiran luo ja.... Tittididiiiiiiii varasimme lennot ja hostellit Lontooseen!!! Jännä juttu että liput varatakseen tarvitsee olla kanadalainen seurue kannustamassa :D Mutta reissusta tulee kyllä ihan mieletön, ensimmäinen kerta "Euroopan New Yorkissa" niin kuin reginalaiset ystäväni sitä kutsuvat. It's about time.

Myöhemmin illalla totesin jälleen kerran kuinka vähän klubbailusta välitän. Tämänpäiväiset bileet oli Tourismus-opiskelijoiden (Matkailun liikkeenjohdon) lukukauden avajaiset erittäin siistillä, joskin liian pienellä, klubilla kalliilla alueella lähellä Hofbräuhausia. Sisään maksoi paljon, takkia ei saanut minnekään koska narikka oli täynnä eikä tanssilattialla mahtunut liikkumaan. Muuten hyvä meno kyllä ja loistavaa musiikkia. Salsaklubi oli vetänyt itsensä täyteen erityisesti espanjankielistä porukkaa ja meno oli sen mukaista. Mutta kuten sanottu, taas hyvä idea ja toteutus eivät oikein kohdanneet. Tuntuu olevan yleinen ongelma täällä... Kuvassa täpötäysi parketti.

Suuntasimme siis Kiran ja paikallisen Marcuksen kanssa Burger Kingin (aa niin nam!) kautta kotia kohti, ja loistava päivä sai loistavan päätöksen, kun kävelin metrosta kämpille hiljaisia, kylmiä katuja pitkin lunta ripsissä ja lämmin tunne sisällä... Tiedän että tuun kaipaamaan tätä kaikkea ihan liian pian. Nyt hyvin mielin nukkumaan, tomorrow's another day to sieze.

Shopping shopping every week, window shopping everyday

Kipeily jatkuu, joten hehkutanpa joutessani kaupungin shoppailumahdollisuuksia. Ne on nimittäin kutkuttavan hyvät!

Tähän mennessä olen oppinut seuraavaa: Müncheniläiset eivät harrasta kirppiksiä samassa mielessä kuin me Suomessa. Kirppikset tarkoittavat lähinnä pihamyyjäisiä tai muita satunnaisesti järjestettäviä tilaisuuksia, sillä vuokrat ovat pilvissä eikä kellään ole varaa tai mielenkiintoa pitää auki putiikkia. Lisäksi saksalaiset haluavat itselleen vain uutta ja luopuvat omaisuudestaan vaivaisen naarmun takia. Tarjontaa siis olisi, ja löydöt voivat olla uskomattomia, mutta ilmeisesti kysyntään ei täällä ole totuttu.

Poikkeuksia toki löytyy. Omilta kulmilta satuin bongaamaan yhden second hand liikkeen, jossa tarjolla oli D&G -vaatteita ja ihana Escadan sähkönsininen laukku. Mutta omiin kirppistottumuksiini kun tuollaiset brändit eivät ole vielä kuuluneet, en ole osannut tästä vielä suunnattomasti iloita. Mutta ehkä paikka on ainakin toisen visiitin arvoinen. Ja kukaties osaan myöhemmin nähdä itseni myös merkkivintagea olallani. Mutta siis ainakaan tässä kaupungissa second hand ei kuulu katukuvaan samalla tavalla kuin kotona. Syy vai seuraus, sitä on vaikea tämänhetkisen kokemuksen pohjalta arvella.

Halpisketjuja shoppailukadun varrelta toki löytyy useita, joten kerskakulutukseen ja alhaiseen laatuun on helppo sortua. Tähän mennessä mieleen on jäänyt näistä päällimmäisenä NewYorker, Pimkie (mikä itseasiassa on ihan söpö), Forever18 ja fashion club. Tarjolla on kengistä ja asusteista lähtien kaikkea ja yleensä erittäin halvalla, ja ihania rihkamahelyjä löytyy joka lähtöön. Baarivaatteista ei siis tarvi huolehtia. Kimaltavaa lepardia on henkarit pullollaan. (Ostbahnhofin läheisyydessä sijaitsevalla baarikadulla ei mitään kovin tyylikästä ole tapanakaan yllään kuluttaa. Valtava klubialue on todellinen europopin helvetti, juuri sitä mitä saksalaisesta yökerhosta voi kuvitella. Fun, though!)

Baarikengätkin on helppo löytää esimerkiksi kerta toisensa jälkeen edullisuudellaan yllättävästä Deichmannista. Kenkiä on enemmän kuin kuvitella saattaa, ja sesongin trendikkäimpiä niittipopoja on helppo bongailla 24,90 euron hintaan. Eei paha kun luomusten tarvitsee kestää pisimmillään kaksi sesonkia. Todennäköisesti paljon vähemmän.

Tällä hetkellä monissa vaatekaupoissa on käynnissä mid season sale, ja esimerkiksi tutusta ja turvallisesta H&M (=hämmästä) on helppo löytää kauden olennaisia hankintoja puoleen hintaan. Itsehän tietenkin ostin kirkuvan punaisen vartaloa nuolevan mekon, jota edestä halkoo metallinen vetoketju.... Mutta kyllä se on varmasti olennainen jossain kohtaa! Ainakin se viestii että olen_nainen :D

Kuten aikasemmin ehdin mm. American Apparelia hehkuttaa, täällä on tarjolla houkutteleva määrä merkkiliikkeitä. Budjettini ulkopuolelle luonnollisesti jäävät Louis Vuittonit, Guccit ja Pradat, mutta esimerkiksi kouluni lähistöllä Pasingin keskustassa sijaitseva outlet paljastui kurssikaverin vinkistä mitä mielenkiintoisimmaksi aarreaitaksi. Street-tyyliin painottuva liike saa useilta merkeiltä mallikappaleita, ja mm. tänään on taas saapunut uusi erä. Farkkuja lukuunottamatta kutakin vaatetta on yksi kappale kutakin, mutta esimerkiksi nümphiä löytyy neuleita ja mekkoja muutama rekillinen 30-40 € hintaan sekä lisäksi takkeja ja housuja roimalla alennuksella. Siellä vierailen aivan varmasti moneen otteeseen, varsinkin kun bussi vie ihan kodin vierestä suoraan liikkeen eteen. Kiitokset Marielalle, verkostoituminen selkeästi kannattaa!

Näiden lisäksi olen saksalaisesta Cosmosta bongannut pieniä käsityö- ja tuunausliikkeitä, joita lähden tervehdyttyäni kaupungilta metsästämään. Esimerkiksi paikallinen Fluxus Fashion tekee perinteisellä idealla vanhasta uutta. Se, mikä merkissä kiehtoo on se, että suuri osa kierrätettävästä tavarasta on jotain paikallisille tyypillistä. Melkein tekisi mieleni marssia Helsingin kaduilla tässä eteläsaksalaisen ruokakauppaketju Aldin muovipusseista kootussa takissa.

Mielenkiintoisia löytöjä odotellen...

kuvat: nümph, Deichmann, Fluxus Fashion

Possuilua ja flunssaa

Kaikelle koittaa aikansa. Niin biletykselle kuin myös kipeilylle. Viime viikko keskiviikosta alkaen (no todellisuudessa varmaan aikaisemminkin) on ollut pelkkää tervetuliais- ja avajaisjuhlaa toisensa perään. Keskiviikkona oli ensimmäinen Erasmus Stammtisch -ilta, jossa oli paaaaljon porukkaa, vihaisia naapureita ja poliisit kuuluttamassa englanniksi "You can't stay outside! You go inside or you go home". Järjestelyissä ei siis tietoakaan järjestelmällisyydestä, eikä pienessä kellarissa tilaa parille sadalle opiskelijalle. Tänä keskiviikkona uusi yritys muttereiden ja ruuvien kera, "löydä mutteriisi sopiva ruuvi miehistä ja saa ilmainen shotti". Itse taidan tosin pariutumisbileet jättää väliin. Meno voi olla liiankin kiihkeää :D

Perjantaina vuorossa oli jonkinasteiset lukukauden avajaiset opiskelija-asuntolassa, joka siis sijaitsee onneksi vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä lukaalistani. En tiedä johtuiko hauska ilta viehtymyksestäni kotibileitä kohtaan vai kaikista uusista tapaamistani ihmisistä, mutta bileet olivat ehdottomasti tähänastisista parhaat! Opin myös rytmittämään oluenjuonnin paikallisiin prosentteihin sopivaksi, eikä olossa ollut valittamista edes aamulla. Perjantaina pääsin myös ensimmäistä kertaa täällä ollessani Ostbahnhofin lähistöllä sijaitsevalle baarikadulle ja tanssimaan. Kallista hupia, mutta aika-ajoin tekee varmasti tehtävänsä. Matkalla söin whopperin! Pulp fiction-fiilistely Burger kingissä toimii aina.

Sään äkillisestä syksyistymisestä ja liiallisesta yöulkoilusta johtuen olen kärsinyt vähitellen pahenevasta flunssasta. Nyt kahden vuorokauden nukkumisen jälkeen alkaa olo hieman oieta, mutta sen verran tukkoista on elämä edelleen, että kouluton maanantai ei ollut ollenkaan pahitteeksi. Sängyn pohjalla maatessani olen eniten ikävöinyt vedenkeitintä, perunavelliä ja tietenkin omaa rakasta. Paikallisten tietämättömyys puurohiutaleista on myös melko raastavaa. Kaurapuuro, tule ja pelasta!

Kipeilystä johtuen olen jättänyt väliin väli-iltojen illanistujaiset, joita tosiaan on joka ilta. Niin kuin vaihtarielämään kuuluukin. Illanistujaisiin tosin on keksittävä jokin strategia, sillä tyhjin käsin ollessa pulloa tarjotaan joka suunnasta. Ensi kerralla otan colan mukaan :) Ja jotain syötävää! Illat venyvät usein pitkiksi eikä lokkina tai nälkäisenä ole kivaa. Eli eväät mukaan!

Syksy tuli siis viimein tännekin, ja sadetta on ollut jo monta päivää. Odotan kelin kuivumista sen verran, että voin jatkaa paikallisten puistojen tutkimista. Englischer Garten on vielä käymättä, vaikka olen viikon sitä varten jo varannut. Olympiapark on tuttu jo ennestään, mutta siinäpä syy haluta sinnekin urheilemaan. Oma sisäpihapuisto (eka kuva) ja koulumatkalla sijaitseva metsäalue ovat ansainneet jo rakkauteni. Näitä tulen vielä ikävöimään, ja kuvista ei liene vaikea päätellä miksi (kuvien laadusta pahoittelut, oon tärissyt selkeesti innosta). Etenkin kuumankostea jokipuisto on lumoava, ja mainio tapa aloittaa ja päättää koulupäivä Pasingin rauhallisessa ympäristössä.

Huomenna taas tätä reittiä pitkin saksankieliselle liikeviestinnän kurssille. Viime viikolla ensimmäinen tunti oli niin kiva, etten malta odottaa seuraavaa vaikka kieli edelleen jännittääkin. Mutta tätä vartenhan tänne on tultu, eikä perjantainen esitelmäkään englanniksi enää hätkähdyttänyt. Kyllä se kohta saksaksikin sujuu :) Enää tarvitsee toipua huomiseksi.

Tube scarf!

Viimeinkin sen löysin, syyssäiden pelastajan!

Olen huomannut, että isossa kaupungissa asumisessa on puolensa. Kunhan vaan tulee mieleen käyttää niitä hyödyksi, itse kun en Tikiksen tyttönä näitä asioita kovin usein hoksaa. Eilen koin kuitenkin valaistuksen, kun tajusin, että kaupungissa on American Apparelin liike. Itseasiassa kolme! Sattumoisin kanadalainen ystäväni Kira oli oivaltanut saman, ja niinpä suuntasimme tänään tuonne spandexin ja värien valtakuntaan. Reissu oli toki budjetin kannalta kohtalokas, ja henkariin piti jättää vielä niiiiin monta ihanaa asiaa, mutta voi tätä iloa mikä ostoksestani seuraa!

Löysin siis viimeinkin jo pitkään haaveilemani putkihuivin. Mallin tiesin jo, mutta lopullinen ostos yllätti. Koko vuoden olen nimittäin ajatellut, etten tiedye-vaatteisiin sijoita, mutta kun tämä huivi kutsui minua naulastaan, en voinut vastustaa. Sen väri ja kuvio on niin lumoavan kaunis... Kun se iskee, niin silloin se vaan iskee. Ja se kannattaa sitten ottaa. Vaikka se maksaisikin sitten sen... no, tarpeeksi :D Mutta hupia on riittänyt koko illaksi! En malta odottaa huomista koulupäivää! Mukaan kaupasta lähti myös ihanaihana body, mutta kyllä huivi vie huomion mennen tullen.. Tämän saa väännettyä vaikka miten! Laitan kuvat lemppareista: koska huivi on niin kiva, se on loistava ihan perus kierteellä (uujee, tää on tää trendijuttu) ja tässä kohtaa toimii myös aiempina vuosina suosimani beduiinimummo-huppu, joka on harvinaisen käytännöllinen mm. sateella.

Tietenkin loistava piirre juuri tässä solmuvärjätyssä versiossa on se, että yksiväriseen verrattuna tässä on varmaan tuplasti kangasta, ainakin paksuudeltaan. Huomenna siis, kun hiippailen ensimmäiselle saksankieliselle kurssilleni, voin tarvittaessa hautautua kangaskerrosten uumeniin ja piilottaa totaalisen ymmärtämättömyyteni näyttäen samalla edelleen hyvältä. Eräänlainen opiskelija-camouflage siis, just what I need.

Kun olin vannonut, etten koko täälläoloaikana shoppaile enää muualla kuin Apparelilla, ja sen jälkeen vannonut, etten varmasti shoppaile koko loppu kuussa, lähdin kaupungin parhaan sandwichpaikan kautta hakeutumaan liukkain askelin kotia kohti. En kuitenkaan ehtinyt löytää edes oikealle metropysäkille, kun kadulla minut pysäyttivät kirkkaan väriset ja persoonalliset korut.

Korut olivat niitä myyvän säteilevän meksikolaisnaisen itsensä tekemiä, ja parhaaksi

kommunikointikieleksi valikoitui espanja saksan sijaan. Täti oli niin lämminluonteinen, että en voinut muuta kuin ostaa maailman suloisimmat pöllökorvakorut, jotka huomioni ensimmäisenä kiinnittivät.

Tästä itsekurin puutteesta järkyttyneenä säntäsin tietenkin lähimpään metrotunneliin, etten vain enää sortuisi ostamaan mitään. Tunneli tosin oli paljon enemmän väärä kuin ensin luulin, ja sainkin suijailla jokusen tovin ennen kuin löysin kotimetroon. Järkytyksestä huolimatta perustelin itselleni hetkellistä sortumistani sillä, että ostokseni paransi todennäköisesti tädin päivää.

Pitää vielä mainitsemani, kuinka loistavaa ruokaa tein pupun ohjeilla. Kyseessä on niinkin hienostunut ratkaisu kuin makaronilaatikko ilman uunia. Toisin sanoen kaikki laatikon ainekset pistetään lopuksi uunivuoan sijaan paistinpannulle ja paistetaan mukavaksi mössöksi. Kannattaa kokeilla vaikka uunimahdollisuus löytyisikin, on sen verran hyvää! Kyllä ne pojat osaa kun lyövät viisaat päänsä yhteen.

Mutta huomenna siis ensimmäinen tulikoe saksankielisen opetuksen parissa. Saa nähdä kuinka selviän. Vaikka siis tietenkin huivin kanssa pärjään tilanteessa kuin tilanteessa :D Opiskelusta jatkan sitten näistä ensimmäisistä koetuksista selvittyäni, siihen asti: Tschüssss!!!

Schokofrüchte

Tänään ohjelmassa piti olla Voguesta bongattu taidenäyttely, mutta paperitöiden iskiessä kanadalaisen seurani päälle päivästä tulikin suorastaan hyödyllinen. Nyt on taskussa lokakuun matkakortti (sikakallis ja voimassa aina vain sen kuukauden loppuun jolloin sen lataa) ja.. Niinno, siinähän se nyt oikeastaan olikin.

Tämän toisen seurueen ei onnistunut hoitaa itselleen kuitenkaan rekisteröitymistä eikä matkakortteja, mutta löysihän Kira onneksi itselleen sentään dirndlin! First things first. Mekkoahan piti päästä tietenkin heti testaamaan, joten illansuussa suuntasimme vielä Festwiesnille maistelemaan tapahtuman parasta antia: suklaapäällysteisiä hedelmiä (Glasierte Früchte). Kyseessä on siis vartaallinen suklaaseen upotettuja(!) mansikoita, banaaneja, kirsikoita, viinirypäleitä, ananasta, vadelmia ja ainakin vielä kookosta. Jokaista on valittavana erikseen tai sitten kaikki yhdessä. Uuunam! Totesimme naisen pärjäävän tarvittaessa pelkästään tämän taivaallisen herkun voimalla, eli jos sinkkuilu ahdistaa niin suosittelen testaamaan. Pupuikävää se ainakin helpottaa (pupulle: mutta ei kovin paljoa!! misjuu<3).

Alueelle oli löytänyt tiensä jälleen uskomaton määrä ihmisiä ja kierroksen hauskin porukka oli yllättäen naapurikansaa: ruotsalainen painijahenkinen saattue du gamla du frian säestyksellä. Ei harmittanut yhtään olla suomalainen, sen verran oli painijoilla alkoholia veressä.

Oh yes, they're from Sweden! --->

Kahden olutteltan tilanpuutetarkastuksen jälkeen päätimme lähteä kukin omille teillemme ja ajoissa nukkumaan huomista ensimmäistä kurssia varten. Matkalla takaisin Theresienwiesen metroon päätin ostaa (sittenkin) myös itselleni jägerhatun (kuten sen nimesin), josta yksi tuliaiskappale jo matkalaukusta löytyy. Onhan se sen verran asenne ja kerrankin hattu, joka ei välitä siitä vaikka mun päässä istuukin, että statukseksi tuli "pakko saada". Ja vielä sävy sävyyn laukun kanssa! Tätä tulen käyttämään, beware.

Jäger-hattu, ach ja!

Mutta huomenna siis ohjelmassa E-Marketing in English ja illalla ehkä jo ensimmäinen vaihtari-illanvietto. Suunnitelmaa tukee laukussa odottava kouluvihko ja iltaa lähikaupasta löytyvät luvattoman halvat olutlaatikot. Kun ½ litran pullo maksaa 60 senttiä, saattaa matkaan tarttua useampiakin laatuja. Nämä siis samoja, joista olutharrastaja Alkossa maksaa 5 €. Kun samasta kaupasta saa ison cokispullon alta eurolla, niin ei voi valittaa.

Huomenna myös testissä kouluruokalan (=mensan) lisäksi Pasingin rautatieaseman lähettyviltä joku leipomo ja aamukahvi. Kahvi täällä on taivaallista ja sämpylät aina tuoreita. Mielessäni olen jo fiilistellyt kuinka laukku olalla, take away -kahvi kädessä ja aurinkolasit silmillä näytän menestyvältä ja rennon tyylikkäältä, mutta se saa ehkä odottaa myöhempään. Kouluun ravaan kuitenkin tukka silmillä ja meikit poskella kahvista korkeintaan haaveillen, mutta niinhän se yleensä menee. Taidan silti säätää herätyksen puolta tuntia aikaisemmaksi, jos vaikka kuitenkin.

Koulun alkua jännittäen nukkumaan. Öit!

Herkkää katumainontaa matkalta metroon, tää on ihan mieletön <3