Ruoka, päivieni pelastus!

Tänään on ollut kyllä juurikin sellainen päivä, että mikään ei oikein kiinnosta, mitään ei saa siis aikaiseksi ja kaiken lisäksi väsyttää. Karsin päivän tehtävälistaa ja annoin armoa itselleni, ja jäljelle jäi vain asunnon siivoaminen ja huomiseen kokeeseen valmistautuminen. Perustelin itselleni, että selvittyäni siitä kuuluisasta saksankielisestä viestinnän esitelmästäni kutakuinkin kunnialla, voin loppuviikon olla itselleni hieman armollisempi.

Tärkeintä tässä vaiheessa on asioiden saattaminen siihen pisteeseen, että olen oikeaan aikaan koneessa oikean painoisen laukun kanssa - matkalla kotiin. Mutta tämän nimenomaisen päivän pelastajia olivat ne tavalliset: uusi trendi, ja tosiaan se ruoka. Soin ne itselleni kuitenkin vasta, kun olin saanut siivouksen suoritettua. Nautinto moninkertaistuu, kun sen on ansainnut.

Tämän ruusukaalireseptin bongasin voisilmäpeliä-blogista (maailman paras kolumnisti/bloggari ikinä, Eeva Kolu!). Koska jääkaapissa sattuu majailemaan (edelleenkin) puolen kilon loota tuoreita herkkusieniä, päätin käyttää myös niitä siitä huolimatta sopivat ne ruokaan tai ei. Mutta kuten otsikostakin päätellä saattaa, ne sopivat. Ja vielä hyvin! Ja koska mielestäni ruokaan kuin ruokaan voi aina laittaa vähintäänkin kynnen verran valkosipulia, lisäsin sitä tähänkin. Itseasiassa kaksi kynttä.

Tämä on kai alunperin tarkoitettu lisukkeeksi (Eeva suositteli mm. jouluna kinkun kaveriksi), mutta varsinkin herkkusienten kanssa oli tarpeeksi ruokaisa pelkiltäänkin. Ja niiiiiiiiiin hyvää! Ja jos mahdollista, vielä parempaa tänään päivää myöhemmin valkosipulin ja ruusukaalin makujen pehmennyttyä jääkaapissa mukavasti. Näin se syntyi oman mielen mukaan:

2 annosta

- 300 g pakasteruusukaaleja (olivat tarjouksessa ja ah, niin helppoja)

- viitisen herkkusientä pilkottuna (n. 2 dl)

- 1-2 kynttä valkosipulia

- 2 dl kermaa (tein ohjeen mukaan kuohukermasta)

- ripaus suolaa, valkopippuria

- 1 rkl sitruunamehua

paistamiseen 1 rkl voita

1. Kiehautin vettä ja kumosin jäiset ruusukaalit kattilaan siksi aikaa kun pilkoin herkkusienet ja heitin pannulle voin kanssa. (Tuoreita ei tarvi tietenkään sulattaa, niistä poistetaan päällimmäiset lehdet ja niin halutessaan kannat)

2. Herkkusienten pehmetessä huuhtelin ruusukaalit, puolitin ne (pieniä kun olivat, tuoreet joutuu varmaan pistämään useampaan osaan) ja pistin pannulle sienten kaveriksi kuullottumaan.

3. Pilkoin valkosipulinkynnet ja lisäsin ne kerman kanssa muiden joukkoon. Levyn virtaa pitää tässä kohtaa pienentää niin, että kerma vähän poreilee, ja pistää sitten kansi päälle.

4. Hämmentelin välillä ja varmistin, ettei kerma pala pohjaan, ja 20 min päästä se olikin imeytynyt mukavasti muhennokseen ja valkosipulin tuoksu leijaili nokkaani. Nam!

5. Heitin sekaan suolan, valkopippurin ja sitruunamehun ja hämmensin vielä kertaalleen.

-> Söin juustoraasteen kanssa, nannaa <3

En ole aikasemmin edes maistanut ruusukaalia ja kuten sanottu, toimi äärimmäisen hyvin vielä seuraavanakin päivänä. Nyt jopa harmittelen, ettei ruusukaaleja ole enempää. Varoituksen sana siis, jo ensimmäisellä kerralla voi jäädä koukkuun! Kunhan pääsen kotiin Suomeen viikon sisään niin teen tätä kyllä jonkun lisukkeeksi.

Nyt jos saan vielä voimisteltua itseni E-markkinoinnin äärelle, niin sitten voikin jo keskittyä odottamaan huomista palkintoa: yhteinen (esijoulu-)illallinen Augustinerissa kavereiden kanssa. Eiköhän se koe jotenkin kotiin hoideta!

Mukavaa viikonloppua!

Long time no see

Jos nyt voisi näin kuukauden tauon jälkeen hieman kertoa kuulumisia. Tekemistä on ollut enemmän kuin aikaa, ja silläpä tämäkin näin on päässyt lipsahtamaan.

Mutta, ensin oli siis äiti käymässä 18. - 20.11. ja meillä oli hirmu mukavaa. Kahdesta päivästä toinen meni sisällä istuessa, kiitos Lufthansalle, joka hukkasi äidin laukun ja pisti meidät odottamaan sitä koko päivän kotona sanomalla "it should be on it's way to your apartment". Kyllähän se sieltä sitten lopulta iltakahdeksalta tuli, ehdittiin siis ainakin leipomaan joulutorttuja naapuriin ja opiskelijabaariin. Kaikki olivat vähintäänkin innoissaan siitä, että toin äitini oluelle :) Seuraavana päivänä kierrettiin hieman kaupungilla ja käytiin Augustinerissa syömässä hyvin ja nauttimassa loistavasta palvelusta. Lauantaiaamuna heräsimme liian lyhyiden yöunien jälkeen matkaamaan lentokentälle, missa räpsäisin todistusaineiston vielä siitä, että äiti varmasti oli ollut täällä. Sellaiseksi tosin riittää jääkaapista löytyvät hillot ja mehut, hirmuinen määrä salmiakkia ja kaksi joulukalenteria. Kiitos äiti, ihanaa kun kävit <3

Seuraavana tiistaina saapuikin jo oma Oskarini, jonka kanssa viuhdoimme paikasta toiseen hirmuista vauhtia koko viikon. Ensin nähtiin vähän kavereita glögin ja illallisen merkeissä ja torstaina ajoimme huimat kuusi tuntia läntiseen Sveitsiin Gruyèresin pikkukylään etsimään Alienin suunnitelijan, H.R. Gigerin, taidemuseota.

Gruyères oli täynnä juustoa (ylläri) ja jouluvaloja, ja ylämäkeä linnoitusta kohti kivutessamme meinasin jo vaipua epätoivoon: onko mahdollista, että sen nimisiä "kaupunkeja" onkin useampi? Mutta niin vain Osku bongasi metallisen kyltin linnoituksen seinästä ja sen jäljestä oven, jonka yläpuolella vierailijat vastaanotti jonkinlainen lepakkoa muistuttava teos. Helpotus oli suunnaton.

Näyttely oli lähinnä mykistävä ja paikoitellen hieman hämmentäväkin, mutta juuri siksi niin loistava! Hulluutta lähentelevissä neroissa vain on sitä jotain. Tämä oli hyvä reissu, ja etenkin museon vieressä sijaitsevassa Giger-baarissa vierailtuamme ei voinut kuin hämmästellä kyläidyllin räikeää vastakohtaisuutta taiteilijan töiden kanssa.

Gruyèresistä ajoimme Zürichiin kaverini Nadjan ja tämän poikaystävän Rogerin luokse kylään, missä meitä odotti raclettekattaus ja valkoviiniä. Ikinä ei ole juusto maistunut niin hyvältä, ja seura oli aivan loistavaa, tästä iso kiitos isäntäparille. Ehdimme aamupäivällä käydä tutustumassa vielä Zürichin vanhaan kaupunkiinkin ja tehdä jopa hieman joululahjaostoksia ennen kotimatkaa takaisin Müncheniin. Ajovuoron osuttua väistämättä minulle meinasi pitkän tauon jälkeen hieman jännittää matala kaksipaikkainen auto ja suuret nopeudet, mutta matkan edetessä totesin moneen otteeseen, kuinka vauhtisokeus on hieno asia. Autobahn koeajettu!

Lauantaina pääsimme Oskarin kavereiden Lotan ja Tatun kutsumana From Northin Christmas Balliin, jossa nautimme sivistynyttä ruokaa ja ilmaista viiniä. Loppuillasta tanssimme vaihtelevantasoisen musiikin tahtiin ja nautimme hyvästä seurasta ja oluesta. Olihan fiini ilta, ja äärimmäisen mukava! Kiitos Lotta ja Tatu ja kiitos Oskari :)

Sunnuntaina oli Christkindlmarktin avajaispäivä ja kävimme kahdestaan Chinesischer Turmin markkinoilla fiilistelemässä joulua. Tulikin ekaa kertaa ihan oikea joulutunnelma, kun sai pupun kanssa jakaa mukillisen höyryävää omenapunssia ja syödä paahdettuja manteleita. Sillä tunteella oon nyt yrittänyt jaksaa tän loppuajan ennen Suomen joulua. Haluan jo kotiiiiin!

Oskarin lähdön jälkeen olen yrittänyt saada viestinnän saksankielistä esitelmää kasaan ja käynyt katsomassa kaikkien aikojen suurimman yleisömäärän keränneen antisemitistisen filmin, Jud Süssin osana natsifilmikurssia. Ei se nyt niin ihmeellinen ollut, hieman antisemitistinen vain :D

Aiemmin tällä viikolla käytiin Kiran ja Seanin kanssa katsomassa romanttinen komedia Zweiohrküken, kakkososa Keinohrhasenille, ja se oli ihan loistavan viihdyttävä. Näistä pitää metsästää molemmat osat dvd:llä ja käyttää soveltavia oppimismenetelmiä kielen kehittämiseen. Huom: harjoittaa myös vatsalihaksia! Lisäksi miespääosassa mainitsemisenarvoinen, Inglourious basterdsissa hurmannut Til Schweiger.

Lisäksi olen väsännyt kaikenlaista käsityönomaista juttua, ehkä kohtapuoliin sitten näkee niitäkin lisää. On ollut todella mukavaa näprätä kaikenlaista, helpottaa jaksamaan. Tällaista joulunalustusta täällä, joulumarkkinoita harva se ilta ja paljon kouluaherrusta. Onneksi ei enää kauaa. Mukavaa joulunodotusta!

(Ensimmäinen kuva Giger-baarista ja alla suklaaomena Tollwoodista (=Oktoberfest-alueen joulumarkkinat), herkkuherkkua!)