Tärkeintä tässä vaiheessa on asioiden saattaminen siihen pisteeseen, että olen oikeaan aikaan koneessa oikean painoisen laukun kanssa - matkalla kotiin. Mutta tämän nimenomaisen päivän pelastajia olivat ne tavalliset: uusi trendi, ja tosiaan se ruoka. Soin ne itselleni kuitenkin vasta, kun olin saanut siivouksen suoritettua. Nautinto moninkertaistuu, kun sen on ansainnut.
Tämän ruusukaalireseptin bongasin voisilmäpeliä-blogista (maailman paras kolumnisti/bloggari ikinä, Eeva Kolu!). Koska jääkaapissa sattuu majailemaan (edelleenkin) puolen kilon loota tuoreita herkkusieniä, päätin käyttää myös niitä siitä huolimatta sopivat ne ruokaan tai ei. Mutta kuten otsikostakin päätellä saattaa, ne sopivat. Ja vielä hyvin! Ja koska mielestäni ruokaan kuin ruokaan voi aina laittaa vähintäänkin kynnen verran valkosipulia, lisäsin sitä tähänkin. Itseasiassa kaksi kynttä.
Tämä on kai alunperin tarkoitettu lisukkeeksi (Eeva suositteli mm. jouluna kinkun kaveriksi), mutta varsinkin herkkusienten kanssa oli tarpeeksi ruokaisa pelkiltäänkin. Ja niiiiiiiiiin hyvää! Ja jos mahdollista, vielä parempaa tänään päivää myöhemmin valkosipulin ja ruusukaalin makujen pehmennyttyä jääkaapissa mukavasti. Näin se syntyi oman mielen mukaan:
2 annosta
- 300 g pakasteruusukaaleja (olivat tarjouksessa ja ah, niin helppoja)
- viitisen herkkusientä pilkottuna (n. 2 dl)
- 1-2 kynttä valkosipulia
- 2 dl kermaa (tein ohjeen mukaan kuohukermasta)
- ripaus suolaa, valkopippuria
- 1 rkl sitruunamehua
paistamiseen 1 rkl voita
1. Kiehautin vettä ja kumosin jäiset ruusukaalit kattilaan siksi aikaa kun pilkoin herkkusienet ja heitin pannulle voin kanssa. (Tuoreita ei tarvi tietenkään sulattaa, niistä poistetaan päällimmäiset lehdet ja niin halutessaan kannat)
2. Herkkusienten pehmetessä huuhtelin ruusukaalit, puolitin ne (pieniä kun olivat, tuoreet joutuu varmaan pistämään useampaan osaan) ja pistin pannulle sienten kaveriksi kuullottumaan.
3. Pilkoin valkosipulinkynnet ja lisäsin ne kerman kanssa muiden joukkoon. Levyn virtaa pitää tässä kohtaa pienentää niin, että kerma vähän poreilee, ja pistää sitten kansi päälle.
4. Hämmentelin välillä ja varmistin, ettei kerma pala pohjaan, ja 20 min päästä se olikin imeytynyt mukavasti muhennokseen ja valkosipulin tuoksu leijaili nokkaani. Nam!
5. Heitin sekaan suolan, valkopippurin ja sitruunamehun ja hämmensin vielä kertaalleen.
-> Söin juustoraasteen kanssa, nannaa <3
En ole aikasemmin edes maistanut ruusukaalia ja kuten sanottu, toimi äärimmäisen hyvin vielä seuraavanakin päivänä. Nyt jopa harmittelen, ettei ruusukaaleja ole enempää. Varoituksen sana siis, jo ensimmäisellä kerralla voi jäädä koukkuun! Kunhan pääsen kotiin Suomeen viikon sisään niin teen tätä kyllä jonkun lisukkeeksi.
Nyt jos saan vielä voimisteltua itseni E-markkinoinnin äärelle, niin sitten voikin jo keskittyä odottamaan huomista palkintoa: yhteinen (esijoulu-)illallinen Augustinerissa kavereiden kanssa. Eiköhän se koe jotenkin kotiin hoideta!
Mukavaa viikonloppua!
