Kokkailua

Laitanpa tänään vielä maininnan tämänpäiväisestä ruoasta.

Ostinpa pari viikkoa sitten marinoimattomia kanankoipia, jotka tyrkkäsin pakkaseen ja tänään päätin, että on niiden aika. Metsästin jonkinlaista ohjetta niiden maustamiseen ja lopulta päädyin tunkemaan valkosipulinkynsiä koipinahan alle ja maustuttamaan paprika-timjami-suolattua kanaa jääkaapissa pari tuntia. Nyt se muhii uunissa chilipapu-riisipedillä, ja jännityksellä odotan lopputulosta. Toivottavasti tulee syötävää.

Kanan säätämisessä meni lopulta kuitenkin niin kauan, että ehti tulla jo nälkä, joten väsäsin välipalaksi jälleen monia iltojani ilahduttaneen mozzarellasalaatin. Tänään olinkin ovela ja tyrkkäsin mozzarellat tomaatin väliin leikkaamatta tomaattia kappaleiksi ja tittididii - siitä tuli toukka! Koska tarjoilu on puoliruokaa, aion jatkossa tehdä näin aina :D Vartokaa äiti ja muut vierailijat, mun luona ei tästä eespäin muuta syödäkkään kun salaattitoukkia (no okei, ehkä gnocchia).

Olen kehittänyt kokkailusta itselleni uuden miellyttävän harrastuksen, vaikka meinaankin jumittaa täällä kehittämäni tomaatti-herkkusieni-sipuli-pastan parissa. Yhdistelmä on niin hyvä ja yksinkertainen (ja kevyt), että suorastaan ihmettelen, miksen aikaisemmin ole tätä keksinyt. Jos joku sattuu miettimään, että mitä helppoa ja edullista ja hyvää saisi kaapin antimista aikaiseksi, laitan reseptin ihan siltävaruin, että muillekaan ei ole tullut aikaisemmin mieleen.

tästä tulee noin kaksi annosta (toinen masuun, toinen jääkaappiin) ja valmistuu vartissa:

pastaa (esim. 4 kerää tagliatelleä)

1 dl paloiteltuja herkkusieniä (tuoreita nam, purkkikin kelpaa)

1 pieni sipuli

1 kynsi valkosipulia

1-2 tomaattia (voi toki käyttää myös jotain säilykevaihtoehtoa jos sellaista löytyy, itse en oo vielä sellasta testannut)

valkopippuria

mustapippuria

basilikaa

1 dl pastakastiketta (mm. tomaatti-basilika hyväksihavaittu)

jos ei laske kaloreita turhan tarkkaan niin ehdottomasti:

1/2 dl juustoa (mozzarellaa paloina tai esim. emmentalia raasteena)

oliiviöljyä paistamiseen

1. Ensin laitetaan vesi kiehumaan, pilkotaan sipuli pannulle paistumaan öljyn kanssa ja heitetään pasta kiehuvaan veteen (pikkuriikkisen suolaa, muista valmiskastikkeen suolapitoisuus!).

2. Kun sipuli on kuullottunut, laitetaan sen kaveriksi pannulle murskattu valkosipuli ja herkkusienet. Näitä kannattaa paistaa jonkun aikaa, että herkkusienet pehmenevät ja kypsyvät ja valkosipulin maku ehtii pehmetä.

3. Tällä välin pilkotaan tomaatti, joka pistetään pannulle viimeiseksi. Mukaan ripsaistaan valko- ja mustapippuria (täällä mulla on sitä sekoituksena, eli siksi oon laittanu molempia) ja basilikaa sekä maun mukaan muita mausteita jos tykkää. Kannattaa siis kuitenkin huomioida, että valmiskastikkeessa on jo vaikka mitä, eikä suolaa kannata lisäillä juuri lainkaan.

4. Kun tomaatit on pehmenneet ja pasta kypsynyt, kumotaan pannulta kaikki huuhdellun pastan joukkoon kattilaan ja lisätään puoli purkkia (säästeliäästi, opiskelijoita kun ollaan :D ) pastakastiketta. Käännetään levyltä virta pois, mutta annetaan sekoituksen vielä lämmitä kastikkeen kanssa muutama minuutti. Muistetaan sekoittaa!

5. Raastetaaan juusto ja sekoitetaan pastan joukkoon (missä se ihanasti sulaa venyväksi) tai ripotellaan erikseen annosten päälle. Voila!

Harhaanjohtavasti mulla on kuva salaattitoukasta muttei reseptin pastasta. Mutta se nyt näyttää siltä niinkun olettaa saattaa, tomaattiselta pastalta :D

Näyttää siltä, että itsekin turvaudun tähän reseptiin tänään, sillä havaitsin juuri uunin hajonneen. Nyt pitää enää keksiä mitä tehdä haalealla kanalla. Koitan höyryttää sen kypsäksi tai jotain... Kuluu se aika näinkin :D

So ist das Leben

Niinpä niin, taas menee asiat miten menee ilman, että itse kykenee juurikaan vaikuttamaan. Varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa.

Viime viikot ovat menneet hieman usvaisesti. Pikkuhiljaa on alkanut valjeta, että loppuja kursseja, joihin olen ilmoittautunut, ei edes järjestetä. Kotiin mennään siis minimaalisella opintopistemäärällä ja suunniteltua heikommalla kielitaidolla. Tosin ajastahan on kulunut vasta puolet, että toivoa vielä on! Ja siihen toivoon perustankin viime viikolla aloittamani tehokielikurssin. Tästedes luen saksankielisiä lehtiä, katson tv:tä (niin turhaltakuin se tuntuukin) ihan luvan kanssa ja puhun saksalaisille vain saksaa. Englantiin turvautuminen on tästedes visusti kielletty, ja ainakin viime viikko on mennyt ihan hyvin. Kyllä tästä jotain hyötyy, vaikka sitten väkisin jos ei muuten. Olen myös aloittanut varovaisesti saksankielisen esitelmäni valmistelun, tosin urakka tuntuu tässä vaiheessa vielä melko saavuttamattomalta. Kaikki vinkit aiheesta "Mitarbeitergespräche als Verhaltungssituation" otetaan vastaan! Tulossa siis 10 min suullinen esitelmä sekä 10 sivun kirjallinen osuus. Namnam! Onneksi aikaa vielä kuukausi... Kolmen viikon päästä siis paniikki.

Viikko sitten olimme tosiaan Lontoossa Kiran, Steven, Henryn ja Yasminin kanssa ja voin kertoa, että reissu oli erittäin onnistunut ja positiivisesti yllättävä. En ole ikinä kokenut Lontoota, moista suurkaupunkia ja talouden keskusta, minua mitenkään kiehtovaksi matkakohteeksi, mutta tämän jälkeen en voi olla palaamatta sinne uudestaan! Oikeastaan suunnitelma oli alunperinkin, että nyt käyn siellä vain toteuttamassa itseäni shoppailun saralla ja jätän nähtävyydet ja muut kokemukset seuraavaan kertaan oman kullan kanssa. Kyllä me sellainen perus turistikierros käytiin, ja nyt on nähty vahdinvaihdot ja Big Ben, mutta ne perusteellisemmat vierailut saa jäädä sitten myöhemmäksi. Ei voi muuta sanoa, kuin että iiiihana kaupunki: paljon paljon historiaa, hienoja paikkoja, kivoja kauppoja ja mukavia ihmisiä! En tiedä sitten, mistä irvailut brittiläisestä asiakaspalvelusta ovat lähtöisin. Itse sain (ainakin suurimmaksi osaksi) elämäni parasta asiakaspalvelua (jos ei oteta huomioon sitä Aleksanterinkandun uutta Vilaa :)! Computer said no only once.

Saksassa sen sijaan tökkii nyt koulun lisäksi myös pankki. Tilillä on jonkinlainen minikrediitti (250 €), eikä korttia käyttäessään voi mistään tietää milloin raja ylittyy. Tiliä avatessa sanottiin, että se aina ilmoittaa ja kysyy haluanko käyttää tuota luottoa, mutta eipähän niin ole käynyt kertaakaan. Myöskään netistä ei voi tilannetta seurata, sillä systeemi ei näytä tilin todellista tilaa, vaan vain jo veloitetut tapahtumat. Kannattaa huomioida tämä kun tilejä täällä availee ja korttia käyttää. Erot tietty pankkien välillä on suuret. Kyselkää, vertailkaa!

Toinen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, että mikäli rahaa nostaa toisesta automaatista kuin oman pankin (esim ec, täällä kaikista yleisin), maksaa tapahtuma esim. 5,99 €. Automaatti ei tietenkään kerro rahaa nostettaessa, että nostaminen maksaa, tai etenkään että noin paljon. Mukava huomata tiliotteesta, että lähemmäs 50 € on huvennut taivaan tuuliin. Jännä, ettei budjettilaskelmat meinaa pitää paikkaansa :D Logiikkaa tämän systeemin takana en meinaa ymmärtää, kun (kuten olen ehkä jo maininnutkin) joka paikassa tarvii käteistä. Ei ole kerran eikä kaksi kun olen joutunut kipittämään automaatille, kun kahvilaketju ei hyväksy kortteja. Mutta onneksi ainakin nyt tiedän, että ellei lähettyvillä ole Postbankia, on halvempaa käyttää suomalaista korttia (ja mikäköhän syy oli avata sitten paikallinen tili...?). No, anyway, tsemppiä seuraaville.

Valitettavasti kuvat Lontoon reissulta majailevat vielä kanssamatkustajien kameroilla, eli niitä en vielä pääse esittelemään, mutta ehkäpä jo seuraavassa postauksessa. Nyt marinoin kanankoivet iltaa varten ja lähden salille purkamaan ahdistusta. Sen jälkeen voinkin jo keskittyä suunnittelemaan ohjelmaa loppuviikolle, kun äiti tulee kylään. Jee!

Mukavaa viikkoa kaikille!

ps. Älköön kukaan ottako vastoinkäymisiäni täytenä totuutena, saatan olla vain astetta yksinkertaisempi ja epäonnisempi yksilö. Ja olen ehkä tottunut Suomen toimiviin systeemeihin vähän liikaa. Mutta lupaan kasvaa tämän kokemuksen myötä!

"mis.u" pian valmis lanseerattavaksi :D

Olen löytänyt täällä käsittämättömän epärelevanteilla tunneilla sisäisen vaatesuunnittelijani, ja alan vakuuttua tulevasta amatööriompelijan urastani.

Ensinnäkin tunneista asiaa, että kolmannen vuoden johtajaopiskelijoiden keskellä kansainvälinen johtaminen englanninkielisine termeineen ei taida olla ihan my cup of tea, mutta kökitäänpä siellä nyt ja mietitään miten markkinoidaan SME-yrityksille BRM-ohjelmistoa ja luodaan markkinointisuunnitelmaa työkaluilla joita meille ei ole opetettu.. Tai minulle ainakaan :D Mutta eipä siinä, tämän viikon kun vielä jaksaa rypistää niin ymmärrän jo paljon enemmän. Lohduttavaa on, etten suinkaan ole ryhmäni ainoa, joka ei ihan aina meinaa ymmärtää. Onko se sitten hyvä vai ei, vaikeampi sanoa.. Mutta ainakin puhun riittävästi (?) kieltä jolla opetus annetaan, italialaisella tiimikaverilla meinaa välillä olla vielä vähän haastavampaa. Mutta tätähän tämä on, että yhdessä opitaan ja opiskellaan.

Varotan Müncheniä harkitsevia sen verran, että informaatiota kurssien sisällöstä annetaan minimaalisesti ja päivämäärät saattavat vaihdella radikaalistikin. Nimimerkillä "ryhmätyön esitelmä perjantaina" voin kertoa, että työt oli ensikuuleman mukaan tarkoitus esittää joulukuussa, ja nyt sitten väsätäänkin homma kasaan viikossa. Vieläkään en tiedä, mistä tämä päivämäärä on sitten lähtöisin, mutta onneksi paikalliset E-commerce -tiimikaverit ovat systeemissä vähän paremmin sisällä. Pari päivää täytyy paahtaa siis tälläkin kurssilla täysillä, sitten toivottavasti hieman helpottaa. Liput Lontooseen perjantaina antavat hieman puhtia viikon haasteisiin.

Suunnittelijan urastani sitten sen verran, että takkini on tienannut jo kaksi kehua sattumanvaraisilta vastaantulijoilta! Mielenkiintoa on herättänyt, mistä näin hienon takin voi ostaa. Hih hii on niin hykerryttävän kivaa päästä sanomaan, että se on uniikki ja itsetehty :P Kyllä se tästä vielä lähtee, mielikuvitusmerkkini mis.u on vain toteuttamista vaille olemassa. Tänään johtamiskurssilla syntyi jo suunnitelma avaruussotilaslookista, tulossa nyt ainakin housut kunhan pääsen lähikontaktiin ompelukoneen kanssa. Iih en malta odottaa! (Joku muistuttakoon mua tällaisesta innostuksesta siinä kohtaa kun saumat on mutkalla ja mikään ei istu)

Perjantaina siis Lontooseen. Suunnittelu päällä, toivottavasti plääni valmistuu kaiken koulutyön ohella. Mutta eiköhän siellä tekemistä löydy suunnittelemattakin. Nyt unta ja aamulla salille!

ps. Muistakaahan käyttää pyöräillessänne kypärää. Ja tarpeeksi vaatetta, ettei vilustu! Näytän mallia, "vasen peukku pystyssä" (serkuille terkut!). Huomatkaa kypärään sointuvat sävyt, tyyli ennen kaikkea :D