Ruoka, päivieni pelastus!

Tänään on ollut kyllä juurikin sellainen päivä, että mikään ei oikein kiinnosta, mitään ei saa siis aikaiseksi ja kaiken lisäksi väsyttää. Karsin päivän tehtävälistaa ja annoin armoa itselleni, ja jäljelle jäi vain asunnon siivoaminen ja huomiseen kokeeseen valmistautuminen. Perustelin itselleni, että selvittyäni siitä kuuluisasta saksankielisestä viestinnän esitelmästäni kutakuinkin kunnialla, voin loppuviikon olla itselleni hieman armollisempi.

Tärkeintä tässä vaiheessa on asioiden saattaminen siihen pisteeseen, että olen oikeaan aikaan koneessa oikean painoisen laukun kanssa - matkalla kotiin. Mutta tämän nimenomaisen päivän pelastajia olivat ne tavalliset: uusi trendi, ja tosiaan se ruoka. Soin ne itselleni kuitenkin vasta, kun olin saanut siivouksen suoritettua. Nautinto moninkertaistuu, kun sen on ansainnut.

Tämän ruusukaalireseptin bongasin voisilmäpeliä-blogista (maailman paras kolumnisti/bloggari ikinä, Eeva Kolu!). Koska jääkaapissa sattuu majailemaan (edelleenkin) puolen kilon loota tuoreita herkkusieniä, päätin käyttää myös niitä siitä huolimatta sopivat ne ruokaan tai ei. Mutta kuten otsikostakin päätellä saattaa, ne sopivat. Ja vielä hyvin! Ja koska mielestäni ruokaan kuin ruokaan voi aina laittaa vähintäänkin kynnen verran valkosipulia, lisäsin sitä tähänkin. Itseasiassa kaksi kynttä.

Tämä on kai alunperin tarkoitettu lisukkeeksi (Eeva suositteli mm. jouluna kinkun kaveriksi), mutta varsinkin herkkusienten kanssa oli tarpeeksi ruokaisa pelkiltäänkin. Ja niiiiiiiiiin hyvää! Ja jos mahdollista, vielä parempaa tänään päivää myöhemmin valkosipulin ja ruusukaalin makujen pehmennyttyä jääkaapissa mukavasti. Näin se syntyi oman mielen mukaan:

2 annosta

- 300 g pakasteruusukaaleja (olivat tarjouksessa ja ah, niin helppoja)

- viitisen herkkusientä pilkottuna (n. 2 dl)

- 1-2 kynttä valkosipulia

- 2 dl kermaa (tein ohjeen mukaan kuohukermasta)

- ripaus suolaa, valkopippuria

- 1 rkl sitruunamehua

paistamiseen 1 rkl voita

1. Kiehautin vettä ja kumosin jäiset ruusukaalit kattilaan siksi aikaa kun pilkoin herkkusienet ja heitin pannulle voin kanssa. (Tuoreita ei tarvi tietenkään sulattaa, niistä poistetaan päällimmäiset lehdet ja niin halutessaan kannat)

2. Herkkusienten pehmetessä huuhtelin ruusukaalit, puolitin ne (pieniä kun olivat, tuoreet joutuu varmaan pistämään useampaan osaan) ja pistin pannulle sienten kaveriksi kuullottumaan.

3. Pilkoin valkosipulinkynnet ja lisäsin ne kerman kanssa muiden joukkoon. Levyn virtaa pitää tässä kohtaa pienentää niin, että kerma vähän poreilee, ja pistää sitten kansi päälle.

4. Hämmentelin välillä ja varmistin, ettei kerma pala pohjaan, ja 20 min päästä se olikin imeytynyt mukavasti muhennokseen ja valkosipulin tuoksu leijaili nokkaani. Nam!

5. Heitin sekaan suolan, valkopippurin ja sitruunamehun ja hämmensin vielä kertaalleen.

-> Söin juustoraasteen kanssa, nannaa <3

En ole aikasemmin edes maistanut ruusukaalia ja kuten sanottu, toimi äärimmäisen hyvin vielä seuraavanakin päivänä. Nyt jopa harmittelen, ettei ruusukaaleja ole enempää. Varoituksen sana siis, jo ensimmäisellä kerralla voi jäädä koukkuun! Kunhan pääsen kotiin Suomeen viikon sisään niin teen tätä kyllä jonkun lisukkeeksi.

Nyt jos saan vielä voimisteltua itseni E-markkinoinnin äärelle, niin sitten voikin jo keskittyä odottamaan huomista palkintoa: yhteinen (esijoulu-)illallinen Augustinerissa kavereiden kanssa. Eiköhän se koe jotenkin kotiin hoideta!

Mukavaa viikonloppua!

Long time no see

Jos nyt voisi näin kuukauden tauon jälkeen hieman kertoa kuulumisia. Tekemistä on ollut enemmän kuin aikaa, ja silläpä tämäkin näin on päässyt lipsahtamaan.

Mutta, ensin oli siis äiti käymässä 18. - 20.11. ja meillä oli hirmu mukavaa. Kahdesta päivästä toinen meni sisällä istuessa, kiitos Lufthansalle, joka hukkasi äidin laukun ja pisti meidät odottamaan sitä koko päivän kotona sanomalla "it should be on it's way to your apartment". Kyllähän se sieltä sitten lopulta iltakahdeksalta tuli, ehdittiin siis ainakin leipomaan joulutorttuja naapuriin ja opiskelijabaariin. Kaikki olivat vähintäänkin innoissaan siitä, että toin äitini oluelle :) Seuraavana päivänä kierrettiin hieman kaupungilla ja käytiin Augustinerissa syömässä hyvin ja nauttimassa loistavasta palvelusta. Lauantaiaamuna heräsimme liian lyhyiden yöunien jälkeen matkaamaan lentokentälle, missa räpsäisin todistusaineiston vielä siitä, että äiti varmasti oli ollut täällä. Sellaiseksi tosin riittää jääkaapista löytyvät hillot ja mehut, hirmuinen määrä salmiakkia ja kaksi joulukalenteria. Kiitos äiti, ihanaa kun kävit <3

Seuraavana tiistaina saapuikin jo oma Oskarini, jonka kanssa viuhdoimme paikasta toiseen hirmuista vauhtia koko viikon. Ensin nähtiin vähän kavereita glögin ja illallisen merkeissä ja torstaina ajoimme huimat kuusi tuntia läntiseen Sveitsiin Gruyèresin pikkukylään etsimään Alienin suunnitelijan, H.R. Gigerin, taidemuseota.

Gruyères oli täynnä juustoa (ylläri) ja jouluvaloja, ja ylämäkeä linnoitusta kohti kivutessamme meinasin jo vaipua epätoivoon: onko mahdollista, että sen nimisiä "kaupunkeja" onkin useampi? Mutta niin vain Osku bongasi metallisen kyltin linnoituksen seinästä ja sen jäljestä oven, jonka yläpuolella vierailijat vastaanotti jonkinlainen lepakkoa muistuttava teos. Helpotus oli suunnaton.

Näyttely oli lähinnä mykistävä ja paikoitellen hieman hämmentäväkin, mutta juuri siksi niin loistava! Hulluutta lähentelevissä neroissa vain on sitä jotain. Tämä oli hyvä reissu, ja etenkin museon vieressä sijaitsevassa Giger-baarissa vierailtuamme ei voinut kuin hämmästellä kyläidyllin räikeää vastakohtaisuutta taiteilijan töiden kanssa.

Gruyèresistä ajoimme Zürichiin kaverini Nadjan ja tämän poikaystävän Rogerin luokse kylään, missä meitä odotti raclettekattaus ja valkoviiniä. Ikinä ei ole juusto maistunut niin hyvältä, ja seura oli aivan loistavaa, tästä iso kiitos isäntäparille. Ehdimme aamupäivällä käydä tutustumassa vielä Zürichin vanhaan kaupunkiinkin ja tehdä jopa hieman joululahjaostoksia ennen kotimatkaa takaisin Müncheniin. Ajovuoron osuttua väistämättä minulle meinasi pitkän tauon jälkeen hieman jännittää matala kaksipaikkainen auto ja suuret nopeudet, mutta matkan edetessä totesin moneen otteeseen, kuinka vauhtisokeus on hieno asia. Autobahn koeajettu!

Lauantaina pääsimme Oskarin kavereiden Lotan ja Tatun kutsumana From Northin Christmas Balliin, jossa nautimme sivistynyttä ruokaa ja ilmaista viiniä. Loppuillasta tanssimme vaihtelevantasoisen musiikin tahtiin ja nautimme hyvästä seurasta ja oluesta. Olihan fiini ilta, ja äärimmäisen mukava! Kiitos Lotta ja Tatu ja kiitos Oskari :)

Sunnuntaina oli Christkindlmarktin avajaispäivä ja kävimme kahdestaan Chinesischer Turmin markkinoilla fiilistelemässä joulua. Tulikin ekaa kertaa ihan oikea joulutunnelma, kun sai pupun kanssa jakaa mukillisen höyryävää omenapunssia ja syödä paahdettuja manteleita. Sillä tunteella oon nyt yrittänyt jaksaa tän loppuajan ennen Suomen joulua. Haluan jo kotiiiiin!

Oskarin lähdön jälkeen olen yrittänyt saada viestinnän saksankielistä esitelmää kasaan ja käynyt katsomassa kaikkien aikojen suurimman yleisömäärän keränneen antisemitistisen filmin, Jud Süssin osana natsifilmikurssia. Ei se nyt niin ihmeellinen ollut, hieman antisemitistinen vain :D

Aiemmin tällä viikolla käytiin Kiran ja Seanin kanssa katsomassa romanttinen komedia Zweiohrküken, kakkososa Keinohrhasenille, ja se oli ihan loistavan viihdyttävä. Näistä pitää metsästää molemmat osat dvd:llä ja käyttää soveltavia oppimismenetelmiä kielen kehittämiseen. Huom: harjoittaa myös vatsalihaksia! Lisäksi miespääosassa mainitsemisenarvoinen, Inglourious basterdsissa hurmannut Til Schweiger.

Lisäksi olen väsännyt kaikenlaista käsityönomaista juttua, ehkä kohtapuoliin sitten näkee niitäkin lisää. On ollut todella mukavaa näprätä kaikenlaista, helpottaa jaksamaan. Tällaista joulunalustusta täällä, joulumarkkinoita harva se ilta ja paljon kouluaherrusta. Onneksi ei enää kauaa. Mukavaa joulunodotusta!

(Ensimmäinen kuva Giger-baarista ja alla suklaaomena Tollwoodista (=Oktoberfest-alueen joulumarkkinat), herkkuherkkua!)

Kokkailua

Laitanpa tänään vielä maininnan tämänpäiväisestä ruoasta.

Ostinpa pari viikkoa sitten marinoimattomia kanankoipia, jotka tyrkkäsin pakkaseen ja tänään päätin, että on niiden aika. Metsästin jonkinlaista ohjetta niiden maustamiseen ja lopulta päädyin tunkemaan valkosipulinkynsiä koipinahan alle ja maustuttamaan paprika-timjami-suolattua kanaa jääkaapissa pari tuntia. Nyt se muhii uunissa chilipapu-riisipedillä, ja jännityksellä odotan lopputulosta. Toivottavasti tulee syötävää.

Kanan säätämisessä meni lopulta kuitenkin niin kauan, että ehti tulla jo nälkä, joten väsäsin välipalaksi jälleen monia iltojani ilahduttaneen mozzarellasalaatin. Tänään olinkin ovela ja tyrkkäsin mozzarellat tomaatin väliin leikkaamatta tomaattia kappaleiksi ja tittididii - siitä tuli toukka! Koska tarjoilu on puoliruokaa, aion jatkossa tehdä näin aina :D Vartokaa äiti ja muut vierailijat, mun luona ei tästä eespäin muuta syödäkkään kun salaattitoukkia (no okei, ehkä gnocchia).

Olen kehittänyt kokkailusta itselleni uuden miellyttävän harrastuksen, vaikka meinaankin jumittaa täällä kehittämäni tomaatti-herkkusieni-sipuli-pastan parissa. Yhdistelmä on niin hyvä ja yksinkertainen (ja kevyt), että suorastaan ihmettelen, miksen aikaisemmin ole tätä keksinyt. Jos joku sattuu miettimään, että mitä helppoa ja edullista ja hyvää saisi kaapin antimista aikaiseksi, laitan reseptin ihan siltävaruin, että muillekaan ei ole tullut aikaisemmin mieleen.

tästä tulee noin kaksi annosta (toinen masuun, toinen jääkaappiin) ja valmistuu vartissa:

pastaa (esim. 4 kerää tagliatelleä)

1 dl paloiteltuja herkkusieniä (tuoreita nam, purkkikin kelpaa)

1 pieni sipuli

1 kynsi valkosipulia

1-2 tomaattia (voi toki käyttää myös jotain säilykevaihtoehtoa jos sellaista löytyy, itse en oo vielä sellasta testannut)

valkopippuria

mustapippuria

basilikaa

1 dl pastakastiketta (mm. tomaatti-basilika hyväksihavaittu)

jos ei laske kaloreita turhan tarkkaan niin ehdottomasti:

1/2 dl juustoa (mozzarellaa paloina tai esim. emmentalia raasteena)

oliiviöljyä paistamiseen

1. Ensin laitetaan vesi kiehumaan, pilkotaan sipuli pannulle paistumaan öljyn kanssa ja heitetään pasta kiehuvaan veteen (pikkuriikkisen suolaa, muista valmiskastikkeen suolapitoisuus!).

2. Kun sipuli on kuullottunut, laitetaan sen kaveriksi pannulle murskattu valkosipuli ja herkkusienet. Näitä kannattaa paistaa jonkun aikaa, että herkkusienet pehmenevät ja kypsyvät ja valkosipulin maku ehtii pehmetä.

3. Tällä välin pilkotaan tomaatti, joka pistetään pannulle viimeiseksi. Mukaan ripsaistaan valko- ja mustapippuria (täällä mulla on sitä sekoituksena, eli siksi oon laittanu molempia) ja basilikaa sekä maun mukaan muita mausteita jos tykkää. Kannattaa siis kuitenkin huomioida, että valmiskastikkeessa on jo vaikka mitä, eikä suolaa kannata lisäillä juuri lainkaan.

4. Kun tomaatit on pehmenneet ja pasta kypsynyt, kumotaan pannulta kaikki huuhdellun pastan joukkoon kattilaan ja lisätään puoli purkkia (säästeliäästi, opiskelijoita kun ollaan :D ) pastakastiketta. Käännetään levyltä virta pois, mutta annetaan sekoituksen vielä lämmitä kastikkeen kanssa muutama minuutti. Muistetaan sekoittaa!

5. Raastetaaan juusto ja sekoitetaan pastan joukkoon (missä se ihanasti sulaa venyväksi) tai ripotellaan erikseen annosten päälle. Voila!

Harhaanjohtavasti mulla on kuva salaattitoukasta muttei reseptin pastasta. Mutta se nyt näyttää siltä niinkun olettaa saattaa, tomaattiselta pastalta :D

Näyttää siltä, että itsekin turvaudun tähän reseptiin tänään, sillä havaitsin juuri uunin hajonneen. Nyt pitää enää keksiä mitä tehdä haalealla kanalla. Koitan höyryttää sen kypsäksi tai jotain... Kuluu se aika näinkin :D

So ist das Leben

Niinpä niin, taas menee asiat miten menee ilman, että itse kykenee juurikaan vaikuttamaan. Varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa.

Viime viikot ovat menneet hieman usvaisesti. Pikkuhiljaa on alkanut valjeta, että loppuja kursseja, joihin olen ilmoittautunut, ei edes järjestetä. Kotiin mennään siis minimaalisella opintopistemäärällä ja suunniteltua heikommalla kielitaidolla. Tosin ajastahan on kulunut vasta puolet, että toivoa vielä on! Ja siihen toivoon perustankin viime viikolla aloittamani tehokielikurssin. Tästedes luen saksankielisiä lehtiä, katson tv:tä (niin turhaltakuin se tuntuukin) ihan luvan kanssa ja puhun saksalaisille vain saksaa. Englantiin turvautuminen on tästedes visusti kielletty, ja ainakin viime viikko on mennyt ihan hyvin. Kyllä tästä jotain hyötyy, vaikka sitten väkisin jos ei muuten. Olen myös aloittanut varovaisesti saksankielisen esitelmäni valmistelun, tosin urakka tuntuu tässä vaiheessa vielä melko saavuttamattomalta. Kaikki vinkit aiheesta "Mitarbeitergespräche als Verhaltungssituation" otetaan vastaan! Tulossa siis 10 min suullinen esitelmä sekä 10 sivun kirjallinen osuus. Namnam! Onneksi aikaa vielä kuukausi... Kolmen viikon päästä siis paniikki.

Viikko sitten olimme tosiaan Lontoossa Kiran, Steven, Henryn ja Yasminin kanssa ja voin kertoa, että reissu oli erittäin onnistunut ja positiivisesti yllättävä. En ole ikinä kokenut Lontoota, moista suurkaupunkia ja talouden keskusta, minua mitenkään kiehtovaksi matkakohteeksi, mutta tämän jälkeen en voi olla palaamatta sinne uudestaan! Oikeastaan suunnitelma oli alunperinkin, että nyt käyn siellä vain toteuttamassa itseäni shoppailun saralla ja jätän nähtävyydet ja muut kokemukset seuraavaan kertaan oman kullan kanssa. Kyllä me sellainen perus turistikierros käytiin, ja nyt on nähty vahdinvaihdot ja Big Ben, mutta ne perusteellisemmat vierailut saa jäädä sitten myöhemmäksi. Ei voi muuta sanoa, kuin että iiiihana kaupunki: paljon paljon historiaa, hienoja paikkoja, kivoja kauppoja ja mukavia ihmisiä! En tiedä sitten, mistä irvailut brittiläisestä asiakaspalvelusta ovat lähtöisin. Itse sain (ainakin suurimmaksi osaksi) elämäni parasta asiakaspalvelua (jos ei oteta huomioon sitä Aleksanterinkandun uutta Vilaa :)! Computer said no only once.

Saksassa sen sijaan tökkii nyt koulun lisäksi myös pankki. Tilillä on jonkinlainen minikrediitti (250 €), eikä korttia käyttäessään voi mistään tietää milloin raja ylittyy. Tiliä avatessa sanottiin, että se aina ilmoittaa ja kysyy haluanko käyttää tuota luottoa, mutta eipähän niin ole käynyt kertaakaan. Myöskään netistä ei voi tilannetta seurata, sillä systeemi ei näytä tilin todellista tilaa, vaan vain jo veloitetut tapahtumat. Kannattaa huomioida tämä kun tilejä täällä availee ja korttia käyttää. Erot tietty pankkien välillä on suuret. Kyselkää, vertailkaa!

Toinen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, että mikäli rahaa nostaa toisesta automaatista kuin oman pankin (esim ec, täällä kaikista yleisin), maksaa tapahtuma esim. 5,99 €. Automaatti ei tietenkään kerro rahaa nostettaessa, että nostaminen maksaa, tai etenkään että noin paljon. Mukava huomata tiliotteesta, että lähemmäs 50 € on huvennut taivaan tuuliin. Jännä, ettei budjettilaskelmat meinaa pitää paikkaansa :D Logiikkaa tämän systeemin takana en meinaa ymmärtää, kun (kuten olen ehkä jo maininnutkin) joka paikassa tarvii käteistä. Ei ole kerran eikä kaksi kun olen joutunut kipittämään automaatille, kun kahvilaketju ei hyväksy kortteja. Mutta onneksi ainakin nyt tiedän, että ellei lähettyvillä ole Postbankia, on halvempaa käyttää suomalaista korttia (ja mikäköhän syy oli avata sitten paikallinen tili...?). No, anyway, tsemppiä seuraaville.

Valitettavasti kuvat Lontoon reissulta majailevat vielä kanssamatkustajien kameroilla, eli niitä en vielä pääse esittelemään, mutta ehkäpä jo seuraavassa postauksessa. Nyt marinoin kanankoivet iltaa varten ja lähden salille purkamaan ahdistusta. Sen jälkeen voinkin jo keskittyä suunnittelemaan ohjelmaa loppuviikolle, kun äiti tulee kylään. Jee!

Mukavaa viikkoa kaikille!

ps. Älköön kukaan ottako vastoinkäymisiäni täytenä totuutena, saatan olla vain astetta yksinkertaisempi ja epäonnisempi yksilö. Ja olen ehkä tottunut Suomen toimiviin systeemeihin vähän liikaa. Mutta lupaan kasvaa tämän kokemuksen myötä!

"mis.u" pian valmis lanseerattavaksi :D

Olen löytänyt täällä käsittämättömän epärelevanteilla tunneilla sisäisen vaatesuunnittelijani, ja alan vakuuttua tulevasta amatööriompelijan urastani.

Ensinnäkin tunneista asiaa, että kolmannen vuoden johtajaopiskelijoiden keskellä kansainvälinen johtaminen englanninkielisine termeineen ei taida olla ihan my cup of tea, mutta kökitäänpä siellä nyt ja mietitään miten markkinoidaan SME-yrityksille BRM-ohjelmistoa ja luodaan markkinointisuunnitelmaa työkaluilla joita meille ei ole opetettu.. Tai minulle ainakaan :D Mutta eipä siinä, tämän viikon kun vielä jaksaa rypistää niin ymmärrän jo paljon enemmän. Lohduttavaa on, etten suinkaan ole ryhmäni ainoa, joka ei ihan aina meinaa ymmärtää. Onko se sitten hyvä vai ei, vaikeampi sanoa.. Mutta ainakin puhun riittävästi (?) kieltä jolla opetus annetaan, italialaisella tiimikaverilla meinaa välillä olla vielä vähän haastavampaa. Mutta tätähän tämä on, että yhdessä opitaan ja opiskellaan.

Varotan Müncheniä harkitsevia sen verran, että informaatiota kurssien sisällöstä annetaan minimaalisesti ja päivämäärät saattavat vaihdella radikaalistikin. Nimimerkillä "ryhmätyön esitelmä perjantaina" voin kertoa, että työt oli ensikuuleman mukaan tarkoitus esittää joulukuussa, ja nyt sitten väsätäänkin homma kasaan viikossa. Vieläkään en tiedä, mistä tämä päivämäärä on sitten lähtöisin, mutta onneksi paikalliset E-commerce -tiimikaverit ovat systeemissä vähän paremmin sisällä. Pari päivää täytyy paahtaa siis tälläkin kurssilla täysillä, sitten toivottavasti hieman helpottaa. Liput Lontooseen perjantaina antavat hieman puhtia viikon haasteisiin.

Suunnittelijan urastani sitten sen verran, että takkini on tienannut jo kaksi kehua sattumanvaraisilta vastaantulijoilta! Mielenkiintoa on herättänyt, mistä näin hienon takin voi ostaa. Hih hii on niin hykerryttävän kivaa päästä sanomaan, että se on uniikki ja itsetehty :P Kyllä se tästä vielä lähtee, mielikuvitusmerkkini mis.u on vain toteuttamista vaille olemassa. Tänään johtamiskurssilla syntyi jo suunnitelma avaruussotilaslookista, tulossa nyt ainakin housut kunhan pääsen lähikontaktiin ompelukoneen kanssa. Iih en malta odottaa! (Joku muistuttakoon mua tällaisesta innostuksesta siinä kohtaa kun saumat on mutkalla ja mikään ei istu)

Perjantaina siis Lontooseen. Suunnittelu päällä, toivottavasti plääni valmistuu kaiken koulutyön ohella. Mutta eiköhän siellä tekemistä löydy suunnittelemattakin. Nyt unta ja aamulla salille!

ps. Muistakaahan käyttää pyöräillessänne kypärää. Ja tarpeeksi vaatetta, ettei vilustu! Näytän mallia, "vasen peukku pystyssä" (serkuille terkut!). Huomatkaa kypärään sointuvat sävyt, tyyli ennen kaikkea :D

Exotic Switzerland!

Oo kuinka rakastankaan tuota juuston, suklaan ja vuorten maata! Tein ylläripylläriviikonloppureissun tuttavanperheen tykö Sveitsiin Itävallan rajan tuntumaan Rebsteiniin, (maailman parhaan oluen) Sonnenbräun kotikylään. Inspiraationa tässä ekskursiossa olivat isi ja mummi, jotka olivat viikon reissulla samaisessa paikassa.

Keskiviikkona sain siis vaate- ja salmiakkilähetyksen kotosuomesta, kun isi ja mummi nappasivat tutuilta auton ja päräyttivät Rebsteinista suoraa tietä (kirjaimellisesti, autobaanaa koko matka) Müncheniin. Isi oli ihana ja toi mulle koko Tikkakosken S-marketin salmiakkivalikoiman! Oi kyllä nyt kelpaa. Tarkoitus on maistattaa niitä näille ulkomaanelävillekin, mutta nehän eivät yleensä niistä juurikaan nauti, eli more for me! Hihii.

Mutta siis keskiviikkona vietimme mukavan aurinkoisen päivän kolmistaan Münchenin keskustassa ja kävimme syömässä luonnollisesti perinteisessä Hofbräuhausissa. Nyt on sekin sitten käyty, ei tarvi enää mennä (=keskellä päivää ravintola täynnä humalaisia äänekkäitä turisteja fiilistelemässä Oktoberfestiä... Ei enää kiitos. Vaikka ruoka ja olut maittoivatkin!).

Junaliput Sveitsiin (tai oikeastaan Itävallan Bregenziin) päädyin ostamaan jo samana iltana, kun iskä heitti ilmoille ehdotuksen pikavisiitistä. Paras päätös taas hetkeen, en edes tajunnut kuinka kova ikävä sinne oli. Nyt se on päätetty, hankin sitten isona jonkun tönöpahasen vuoren rinteeltä ja hengailen vuorikauriiden kanssa ruskaisissa metsissä... Mutta heti kun lumitulee niin en kyllä jää odottelemaan lumivyöryjä. Ja sitten ne huiput saa jäädä ihan kokonaan rauhaan. Ei ole enää minkäänlaista tarvetta hankkiutua korkeisiin paikkoihin. Tai ainakaan ilman lentokonetta.. Viikonlopun aikana kierrettiin kyllä sellainen määrä vuoria, että (kuten iskän kanssa todettiin) ainakin tämän vuoden kiintiö on täyttynyt. Mutta onhan ne ihania... Katselen niitä mieluummin silti laaksosta käsin. Sieltä näkyy puutkin parhaiten, Sveitsin ruska on kauneinta ikinä!

Kauhistuneita katseita kohti köysiradan määränpäätä... Sinne sitä taas mentiin, vaikka viimeksi vannoin että ei koskaan enää. Kyseessä siis Säntis.

Kuten aina, myös tällä kertaa vierailu Neyereiden luona oli täynnä hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa. Odotan innolla kertomuksia Danielan viikon päästä starttaavalta maailmanympärimatkalta ja lähitulevaisuuden kiintopisteitä ovat Nadjan ja Rogerin vierailu täällä Münchenissä ja sen jälkeen mun ja Oskarin vastavierailu heidän luonaan Zürichissä. Ihana olla näin lähellä ihmisiä, joita normaalisti näkee kerran muutamassa vuodessa.

Zusammen aufs Klo mit Daniela

Näkymä Säntikseltä

Mutta tässä kuvia... Ne kertovat kuitenkin enemmän kuin heikosti pulpahteleva runosuoneni.

Laakso Lichtensteinin suuntaan

Energiatuotantoa varten padottua vettä

Vuoripänis kuittaa

Lovely Kira

I want you all to meet my friend Kira. I've been talking about her here and it's finally time for you to see how sweet she is. So Kira comes from Regina (lausutaan niin kuin naiselle kuuluva ruumiinosa, aiheuttaa usein hilpeyttä), Canada from a province called Saskatchewan (lausutaan seskätsuan tai jotain muuta yhtä outoa). She's 20 years old and an artist, but she quit art school because they limited her too much. (I know, that's so cool!!!) Now she's studying business administration and we go to school together here. We have known for three weeks now and it has been so much fun ever since. She lives in the coolest student house ever 1 km from my place.

This is where she lives

Back home she worked her ass off to get the money to come here for they don't get any money from any organisations or government or anything and her parents also have to pay for her studying. It seems surreal and I feel so spoiled :D So she used to work in a bar back home and she can make the most delicious drinks ever and she loves rum. When we go out she advices the bar tenders how to mix her drink (respect!). She laughs a lot and smiles almost all the time (expect when she gets tired). She loves yoga and tries to convince me to try it too.

She's only studied German for like two years but she uses it a lot and isn't afraid to ask help from people using it. I'm freaking out with asking something because I never understand what they answer me. But Kira's so good at German that it's almost unbelievable. That's why she's normally our guide (and because... well, you know my orienteering skills in a city).

We go to the city a lot because she's also a shopaholic. Shopping with her is at it's best with Rischart sandwiches and a working credit card. And of course with hooker boots (also known as over-the-knee boots). In this picture she's wearing the boots and her new supercool jacket and my red gloves that fit her perfectly. She's going to buy similar ones because they look great with her new jacket :)

In addition to shopping we also have cooking nights (like last night when she fell in love with makaronilaatikko), craft nights (as soon as we find a craft store), sport nights (body sculpting, gym and perhaps that yoga) and of course many many party nights. She loves to go dancing and she listens to techno (ok, nobody's perfect). But she also loves Kings of Convenience which is great!

She loves food and chocolate and knows so many nice recipes and I'm gonna learn so many things from her! I like this intercultural learning here :D We drink coffee and bailey's together here in cold autumn nights and closer to christmas I will show her glögi. Wonder if the Germans have it alcohol free (probably not :D).

We spend a lot of time together with Kira and share our feelings about missing the boyfriends back home. By the way her boyfriend Eric is so cool and has nice glasses! He plays drums and is a good writer and is studying law. They are so cute together :) Now we are both in the same situation that we won't have the boys visiting us here.. So I guess we'll just keep on partying. Except when the parents come, then we will meet each other's families which is so cool because Kira's mum works for the government (bad ass!) and is really really nice! My mum's also very nice of course and I'm sure they'll get along perfectly with Kira. Mum can tell the jokes she can in English :)

Drinking game in Kira's dining room

So this is how she's like and of course sooooo much more. She's awesome and I like her a lot. This text is in English so she can understand it too. Though later on she'll speak Finnish too of course. And she's gonna visit Finland so be prepared! That's all for now, I guarantee you'll be hearing from her later on.

Alavilla mailla hallan vaara

Pakko kirjoittaa kun oon niin innoissani taas hassuista asioista. Suomen kieli on herättänyt tänään paljon ihastusta. Kanadalaiset kaverini ovat aivan innoissaan kauniista kielestämme ja ensi viikolla tapaan Sprachtandem-parini Tatjanan joka haluaa oppia suomea. Kiinnostaa tietää miten suomea voi opettaa jollekin, joka ei sitä ole ikinä opiskellut. Voin kertoa että oma suomenkielentaito (yhdyssana???) ei siihen taida riittää, kuten huomata saattaa.

Kaikista söpöintä tämänpäiväisessä suomifiilistelyssä oli juuri hetki sitten löytämäni jenkkiläinen yritys nimeltä Saipua, joka myy -mitäpä muutakaan kuin- saippuaa! Linkki Oh Joy! -blogin sivuilla kiinnitti huomioni, ja tämä löytyi: http://www.saipua.com/

Perheyritys valmistaa saippuaa ja toimittaa kukkia ja kertoo sivuillaan nimensä alkuperän tulevan suomalaisesta saippuaa tarkoittavasta sanasta. Ihan loistavaa, alkoi tehdä mieli itsekin perustaa oma pikku yritys jollain herttaisella liikeidealla.

Nyt fiilistellen kohti huomisen markkinoinnin tunnin uusia haasteita.

Lunta ripsissä

Tuntuu niiiiin hyvältä olla taas (ainakin lähes) terve!!! Sain eilen illalla ruokalähetyksen ja samalla kauan kaipaamaani seuraa, ja olo on ollut selvästi parempi koko tämän päivän! Aamu alkoi väsyneenä, mutta suihkusta tullessani näin jotain, mikä teki päivästä täydellisen. Kauniita, kevyitä, suuria lumihiutaleita leijaili hiljalleen taivaalta ja maalasi nurmen valkoiseksi... Sää oli juuri niin täydellisen kirpakan talvinen, että koko päivä meni kuin siivillä.

Aamulla saimme Kiran kanssa viimein hoidettua itsellemme sports passit ja selvitettyä hieman tulevia liikuntafasiliteetteja.

Havainnoistamme ei tässä vaiheessa sen enempää, kuva puhukoon puolestaan.

Genau..

Anyway, pettymyksestä vaieten suuntasimme tutustumaan viereiseen Olympian ostoskeskukseen. Piiiiienenpienen rakennuksen jäädessä kaikeksi mitä löysimme ostoskeskuksen paikalta meinasimme vaipua etpätoivoon, mutta kas kas, jossain maan uumenissa (tai ei vieläkään oikein tiedetä että missä ihmeessä) avautui kokonainen iiiisoiso shoppailu- ja ruokaparatiisi. Kira löysi itselleen "kauniin, uniikin ja eurooppalaisen" takin ja minä viimeinkin itselleni pitkävartiset saappaat. Luovuin yli-polven-saappaiden metsästämisestä jo aikaa sitten ja lähestulkoon luovutin tässäkin lajissa, mutta viimein sain itselleni söpöt, mustat polvimittaiset mokkasaappaat. Jeee, me happy now :)

Monen tunnin ostossession jälkeen raahauduin kotiin uupuneena ja voipuneena ja kärsien. Lohduttavaa oli kodin uskomattoman lempeä lämpö ja pehmeä sänky, ja niinpä paransin päivääni makoisilla päiväunilla. Herättyäni nautin kupin teetä (Kira toi, aivan ihanaa teetä!) ja intoilin uusista hankinnoistani (Juu tiedetään, nyt sitten oikeesti ei enää tarvi shoppailla hetkeen... This time I mean it!) ja fiilistelin tulevaa talvea ja glögiä ja kaikkea ihanaa. You know, niitä hetkiä joita vietetään kavereiden ja rakkaiden kanssa ja ollaan onnellisia ja joiden voimalla jaksetaan kaikki se harmaa arki. Voi kuinka ootankaan jo joulua!

Illalla suuntasin uusine saappaineni Kiran luo ja.... Tittididiiiiiiii varasimme lennot ja hostellit Lontooseen!!! Jännä juttu että liput varatakseen tarvitsee olla kanadalainen seurue kannustamassa :D Mutta reissusta tulee kyllä ihan mieletön, ensimmäinen kerta "Euroopan New Yorkissa" niin kuin reginalaiset ystäväni sitä kutsuvat. It's about time.

Myöhemmin illalla totesin jälleen kerran kuinka vähän klubbailusta välitän. Tämänpäiväiset bileet oli Tourismus-opiskelijoiden (Matkailun liikkeenjohdon) lukukauden avajaiset erittäin siistillä, joskin liian pienellä, klubilla kalliilla alueella lähellä Hofbräuhausia. Sisään maksoi paljon, takkia ei saanut minnekään koska narikka oli täynnä eikä tanssilattialla mahtunut liikkumaan. Muuten hyvä meno kyllä ja loistavaa musiikkia. Salsaklubi oli vetänyt itsensä täyteen erityisesti espanjankielistä porukkaa ja meno oli sen mukaista. Mutta kuten sanottu, taas hyvä idea ja toteutus eivät oikein kohdanneet. Tuntuu olevan yleinen ongelma täällä... Kuvassa täpötäysi parketti.

Suuntasimme siis Kiran ja paikallisen Marcuksen kanssa Burger Kingin (aa niin nam!) kautta kotia kohti, ja loistava päivä sai loistavan päätöksen, kun kävelin metrosta kämpille hiljaisia, kylmiä katuja pitkin lunta ripsissä ja lämmin tunne sisällä... Tiedän että tuun kaipaamaan tätä kaikkea ihan liian pian. Nyt hyvin mielin nukkumaan, tomorrow's another day to sieze.

Shopping shopping every week, window shopping everyday

Kipeily jatkuu, joten hehkutanpa joutessani kaupungin shoppailumahdollisuuksia. Ne on nimittäin kutkuttavan hyvät!

Tähän mennessä olen oppinut seuraavaa: Müncheniläiset eivät harrasta kirppiksiä samassa mielessä kuin me Suomessa. Kirppikset tarkoittavat lähinnä pihamyyjäisiä tai muita satunnaisesti järjestettäviä tilaisuuksia, sillä vuokrat ovat pilvissä eikä kellään ole varaa tai mielenkiintoa pitää auki putiikkia. Lisäksi saksalaiset haluavat itselleen vain uutta ja luopuvat omaisuudestaan vaivaisen naarmun takia. Tarjontaa siis olisi, ja löydöt voivat olla uskomattomia, mutta ilmeisesti kysyntään ei täällä ole totuttu.

Poikkeuksia toki löytyy. Omilta kulmilta satuin bongaamaan yhden second hand liikkeen, jossa tarjolla oli D&G -vaatteita ja ihana Escadan sähkönsininen laukku. Mutta omiin kirppistottumuksiini kun tuollaiset brändit eivät ole vielä kuuluneet, en ole osannut tästä vielä suunnattomasti iloita. Mutta ehkä paikka on ainakin toisen visiitin arvoinen. Ja kukaties osaan myöhemmin nähdä itseni myös merkkivintagea olallani. Mutta siis ainakaan tässä kaupungissa second hand ei kuulu katukuvaan samalla tavalla kuin kotona. Syy vai seuraus, sitä on vaikea tämänhetkisen kokemuksen pohjalta arvella.

Halpisketjuja shoppailukadun varrelta toki löytyy useita, joten kerskakulutukseen ja alhaiseen laatuun on helppo sortua. Tähän mennessä mieleen on jäänyt näistä päällimmäisenä NewYorker, Pimkie (mikä itseasiassa on ihan söpö), Forever18 ja fashion club. Tarjolla on kengistä ja asusteista lähtien kaikkea ja yleensä erittäin halvalla, ja ihania rihkamahelyjä löytyy joka lähtöön. Baarivaatteista ei siis tarvi huolehtia. Kimaltavaa lepardia on henkarit pullollaan. (Ostbahnhofin läheisyydessä sijaitsevalla baarikadulla ei mitään kovin tyylikästä ole tapanakaan yllään kuluttaa. Valtava klubialue on todellinen europopin helvetti, juuri sitä mitä saksalaisesta yökerhosta voi kuvitella. Fun, though!)

Baarikengätkin on helppo löytää esimerkiksi kerta toisensa jälkeen edullisuudellaan yllättävästä Deichmannista. Kenkiä on enemmän kuin kuvitella saattaa, ja sesongin trendikkäimpiä niittipopoja on helppo bongailla 24,90 euron hintaan. Eei paha kun luomusten tarvitsee kestää pisimmillään kaksi sesonkia. Todennäköisesti paljon vähemmän.

Tällä hetkellä monissa vaatekaupoissa on käynnissä mid season sale, ja esimerkiksi tutusta ja turvallisesta H&M (=hämmästä) on helppo löytää kauden olennaisia hankintoja puoleen hintaan. Itsehän tietenkin ostin kirkuvan punaisen vartaloa nuolevan mekon, jota edestä halkoo metallinen vetoketju.... Mutta kyllä se on varmasti olennainen jossain kohtaa! Ainakin se viestii että olen_nainen :D

Kuten aikasemmin ehdin mm. American Apparelia hehkuttaa, täällä on tarjolla houkutteleva määrä merkkiliikkeitä. Budjettini ulkopuolelle luonnollisesti jäävät Louis Vuittonit, Guccit ja Pradat, mutta esimerkiksi kouluni lähistöllä Pasingin keskustassa sijaitseva outlet paljastui kurssikaverin vinkistä mitä mielenkiintoisimmaksi aarreaitaksi. Street-tyyliin painottuva liike saa useilta merkeiltä mallikappaleita, ja mm. tänään on taas saapunut uusi erä. Farkkuja lukuunottamatta kutakin vaatetta on yksi kappale kutakin, mutta esimerkiksi nümphiä löytyy neuleita ja mekkoja muutama rekillinen 30-40 € hintaan sekä lisäksi takkeja ja housuja roimalla alennuksella. Siellä vierailen aivan varmasti moneen otteeseen, varsinkin kun bussi vie ihan kodin vierestä suoraan liikkeen eteen. Kiitokset Marielalle, verkostoituminen selkeästi kannattaa!

Näiden lisäksi olen saksalaisesta Cosmosta bongannut pieniä käsityö- ja tuunausliikkeitä, joita lähden tervehdyttyäni kaupungilta metsästämään. Esimerkiksi paikallinen Fluxus Fashion tekee perinteisellä idealla vanhasta uutta. Se, mikä merkissä kiehtoo on se, että suuri osa kierrätettävästä tavarasta on jotain paikallisille tyypillistä. Melkein tekisi mieleni marssia Helsingin kaduilla tässä eteläsaksalaisen ruokakauppaketju Aldin muovipusseista kootussa takissa.

Mielenkiintoisia löytöjä odotellen...

kuvat: nümph, Deichmann, Fluxus Fashion

Possuilua ja flunssaa

Kaikelle koittaa aikansa. Niin biletykselle kuin myös kipeilylle. Viime viikko keskiviikosta alkaen (no todellisuudessa varmaan aikaisemminkin) on ollut pelkkää tervetuliais- ja avajaisjuhlaa toisensa perään. Keskiviikkona oli ensimmäinen Erasmus Stammtisch -ilta, jossa oli paaaaljon porukkaa, vihaisia naapureita ja poliisit kuuluttamassa englanniksi "You can't stay outside! You go inside or you go home". Järjestelyissä ei siis tietoakaan järjestelmällisyydestä, eikä pienessä kellarissa tilaa parille sadalle opiskelijalle. Tänä keskiviikkona uusi yritys muttereiden ja ruuvien kera, "löydä mutteriisi sopiva ruuvi miehistä ja saa ilmainen shotti". Itse taidan tosin pariutumisbileet jättää väliin. Meno voi olla liiankin kiihkeää :D

Perjantaina vuorossa oli jonkinasteiset lukukauden avajaiset opiskelija-asuntolassa, joka siis sijaitsee onneksi vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä lukaalistani. En tiedä johtuiko hauska ilta viehtymyksestäni kotibileitä kohtaan vai kaikista uusista tapaamistani ihmisistä, mutta bileet olivat ehdottomasti tähänastisista parhaat! Opin myös rytmittämään oluenjuonnin paikallisiin prosentteihin sopivaksi, eikä olossa ollut valittamista edes aamulla. Perjantaina pääsin myös ensimmäistä kertaa täällä ollessani Ostbahnhofin lähistöllä sijaitsevalle baarikadulle ja tanssimaan. Kallista hupia, mutta aika-ajoin tekee varmasti tehtävänsä. Matkalla söin whopperin! Pulp fiction-fiilistely Burger kingissä toimii aina.

Sään äkillisestä syksyistymisestä ja liiallisesta yöulkoilusta johtuen olen kärsinyt vähitellen pahenevasta flunssasta. Nyt kahden vuorokauden nukkumisen jälkeen alkaa olo hieman oieta, mutta sen verran tukkoista on elämä edelleen, että kouluton maanantai ei ollut ollenkaan pahitteeksi. Sängyn pohjalla maatessani olen eniten ikävöinyt vedenkeitintä, perunavelliä ja tietenkin omaa rakasta. Paikallisten tietämättömyys puurohiutaleista on myös melko raastavaa. Kaurapuuro, tule ja pelasta!

Kipeilystä johtuen olen jättänyt väliin väli-iltojen illanistujaiset, joita tosiaan on joka ilta. Niin kuin vaihtarielämään kuuluukin. Illanistujaisiin tosin on keksittävä jokin strategia, sillä tyhjin käsin ollessa pulloa tarjotaan joka suunnasta. Ensi kerralla otan colan mukaan :) Ja jotain syötävää! Illat venyvät usein pitkiksi eikä lokkina tai nälkäisenä ole kivaa. Eli eväät mukaan!

Syksy tuli siis viimein tännekin, ja sadetta on ollut jo monta päivää. Odotan kelin kuivumista sen verran, että voin jatkaa paikallisten puistojen tutkimista. Englischer Garten on vielä käymättä, vaikka olen viikon sitä varten jo varannut. Olympiapark on tuttu jo ennestään, mutta siinäpä syy haluta sinnekin urheilemaan. Oma sisäpihapuisto (eka kuva) ja koulumatkalla sijaitseva metsäalue ovat ansainneet jo rakkauteni. Näitä tulen vielä ikävöimään, ja kuvista ei liene vaikea päätellä miksi (kuvien laadusta pahoittelut, oon tärissyt selkeesti innosta). Etenkin kuumankostea jokipuisto on lumoava, ja mainio tapa aloittaa ja päättää koulupäivä Pasingin rauhallisessa ympäristössä.

Huomenna taas tätä reittiä pitkin saksankieliselle liikeviestinnän kurssille. Viime viikolla ensimmäinen tunti oli niin kiva, etten malta odottaa seuraavaa vaikka kieli edelleen jännittääkin. Mutta tätä vartenhan tänne on tultu, eikä perjantainen esitelmäkään englanniksi enää hätkähdyttänyt. Kyllä se kohta saksaksikin sujuu :) Enää tarvitsee toipua huomiseksi.

Tube scarf!

Viimeinkin sen löysin, syyssäiden pelastajan!

Olen huomannut, että isossa kaupungissa asumisessa on puolensa. Kunhan vaan tulee mieleen käyttää niitä hyödyksi, itse kun en Tikiksen tyttönä näitä asioita kovin usein hoksaa. Eilen koin kuitenkin valaistuksen, kun tajusin, että kaupungissa on American Apparelin liike. Itseasiassa kolme! Sattumoisin kanadalainen ystäväni Kira oli oivaltanut saman, ja niinpä suuntasimme tänään tuonne spandexin ja värien valtakuntaan. Reissu oli toki budjetin kannalta kohtalokas, ja henkariin piti jättää vielä niiiiin monta ihanaa asiaa, mutta voi tätä iloa mikä ostoksestani seuraa!

Löysin siis viimeinkin jo pitkään haaveilemani putkihuivin. Mallin tiesin jo, mutta lopullinen ostos yllätti. Koko vuoden olen nimittäin ajatellut, etten tiedye-vaatteisiin sijoita, mutta kun tämä huivi kutsui minua naulastaan, en voinut vastustaa. Sen väri ja kuvio on niin lumoavan kaunis... Kun se iskee, niin silloin se vaan iskee. Ja se kannattaa sitten ottaa. Vaikka se maksaisikin sitten sen... no, tarpeeksi :D Mutta hupia on riittänyt koko illaksi! En malta odottaa huomista koulupäivää! Mukaan kaupasta lähti myös ihanaihana body, mutta kyllä huivi vie huomion mennen tullen.. Tämän saa väännettyä vaikka miten! Laitan kuvat lemppareista: koska huivi on niin kiva, se on loistava ihan perus kierteellä (uujee, tää on tää trendijuttu) ja tässä kohtaa toimii myös aiempina vuosina suosimani beduiinimummo-huppu, joka on harvinaisen käytännöllinen mm. sateella.

Tietenkin loistava piirre juuri tässä solmuvärjätyssä versiossa on se, että yksiväriseen verrattuna tässä on varmaan tuplasti kangasta, ainakin paksuudeltaan. Huomenna siis, kun hiippailen ensimmäiselle saksankieliselle kurssilleni, voin tarvittaessa hautautua kangaskerrosten uumeniin ja piilottaa totaalisen ymmärtämättömyyteni näyttäen samalla edelleen hyvältä. Eräänlainen opiskelija-camouflage siis, just what I need.

Kun olin vannonut, etten koko täälläoloaikana shoppaile enää muualla kuin Apparelilla, ja sen jälkeen vannonut, etten varmasti shoppaile koko loppu kuussa, lähdin kaupungin parhaan sandwichpaikan kautta hakeutumaan liukkain askelin kotia kohti. En kuitenkaan ehtinyt löytää edes oikealle metropysäkille, kun kadulla minut pysäyttivät kirkkaan väriset ja persoonalliset korut.

Korut olivat niitä myyvän säteilevän meksikolaisnaisen itsensä tekemiä, ja parhaaksi

kommunikointikieleksi valikoitui espanja saksan sijaan. Täti oli niin lämminluonteinen, että en voinut muuta kuin ostaa maailman suloisimmat pöllökorvakorut, jotka huomioni ensimmäisenä kiinnittivät.

Tästä itsekurin puutteesta järkyttyneenä säntäsin tietenkin lähimpään metrotunneliin, etten vain enää sortuisi ostamaan mitään. Tunneli tosin oli paljon enemmän väärä kuin ensin luulin, ja sainkin suijailla jokusen tovin ennen kuin löysin kotimetroon. Järkytyksestä huolimatta perustelin itselleni hetkellistä sortumistani sillä, että ostokseni paransi todennäköisesti tädin päivää.

Pitää vielä mainitsemani, kuinka loistavaa ruokaa tein pupun ohjeilla. Kyseessä on niinkin hienostunut ratkaisu kuin makaronilaatikko ilman uunia. Toisin sanoen kaikki laatikon ainekset pistetään lopuksi uunivuoan sijaan paistinpannulle ja paistetaan mukavaksi mössöksi. Kannattaa kokeilla vaikka uunimahdollisuus löytyisikin, on sen verran hyvää! Kyllä ne pojat osaa kun lyövät viisaat päänsä yhteen.

Mutta huomenna siis ensimmäinen tulikoe saksankielisen opetuksen parissa. Saa nähdä kuinka selviän. Vaikka siis tietenkin huivin kanssa pärjään tilanteessa kuin tilanteessa :D Opiskelusta jatkan sitten näistä ensimmäisistä koetuksista selvittyäni, siihen asti: Tschüssss!!!

Schokofrüchte

Tänään ohjelmassa piti olla Voguesta bongattu taidenäyttely, mutta paperitöiden iskiessä kanadalaisen seurani päälle päivästä tulikin suorastaan hyödyllinen. Nyt on taskussa lokakuun matkakortti (sikakallis ja voimassa aina vain sen kuukauden loppuun jolloin sen lataa) ja.. Niinno, siinähän se nyt oikeastaan olikin.

Tämän toisen seurueen ei onnistunut hoitaa itselleen kuitenkaan rekisteröitymistä eikä matkakortteja, mutta löysihän Kira onneksi itselleen sentään dirndlin! First things first. Mekkoahan piti päästä tietenkin heti testaamaan, joten illansuussa suuntasimme vielä Festwiesnille maistelemaan tapahtuman parasta antia: suklaapäällysteisiä hedelmiä (Glasierte Früchte). Kyseessä on siis vartaallinen suklaaseen upotettuja(!) mansikoita, banaaneja, kirsikoita, viinirypäleitä, ananasta, vadelmia ja ainakin vielä kookosta. Jokaista on valittavana erikseen tai sitten kaikki yhdessä. Uuunam! Totesimme naisen pärjäävän tarvittaessa pelkästään tämän taivaallisen herkun voimalla, eli jos sinkkuilu ahdistaa niin suosittelen testaamaan. Pupuikävää se ainakin helpottaa (pupulle: mutta ei kovin paljoa!! misjuu<3).

Alueelle oli löytänyt tiensä jälleen uskomaton määrä ihmisiä ja kierroksen hauskin porukka oli yllättäen naapurikansaa: ruotsalainen painijahenkinen saattue du gamla du frian säestyksellä. Ei harmittanut yhtään olla suomalainen, sen verran oli painijoilla alkoholia veressä.

Oh yes, they're from Sweden! --->

Kahden olutteltan tilanpuutetarkastuksen jälkeen päätimme lähteä kukin omille teillemme ja ajoissa nukkumaan huomista ensimmäistä kurssia varten. Matkalla takaisin Theresienwiesen metroon päätin ostaa (sittenkin) myös itselleni jägerhatun (kuten sen nimesin), josta yksi tuliaiskappale jo matkalaukusta löytyy. Onhan se sen verran asenne ja kerrankin hattu, joka ei välitä siitä vaikka mun päässä istuukin, että statukseksi tuli "pakko saada". Ja vielä sävy sävyyn laukun kanssa! Tätä tulen käyttämään, beware.

Jäger-hattu, ach ja!

Mutta huomenna siis ohjelmassa E-Marketing in English ja illalla ehkä jo ensimmäinen vaihtari-illanvietto. Suunnitelmaa tukee laukussa odottava kouluvihko ja iltaa lähikaupasta löytyvät luvattoman halvat olutlaatikot. Kun ½ litran pullo maksaa 60 senttiä, saattaa matkaan tarttua useampiakin laatuja. Nämä siis samoja, joista olutharrastaja Alkossa maksaa 5 €. Kun samasta kaupasta saa ison cokispullon alta eurolla, niin ei voi valittaa.

Huomenna myös testissä kouluruokalan (=mensan) lisäksi Pasingin rautatieaseman lähettyviltä joku leipomo ja aamukahvi. Kahvi täällä on taivaallista ja sämpylät aina tuoreita. Mielessäni olen jo fiilistellyt kuinka laukku olalla, take away -kahvi kädessä ja aurinkolasit silmillä näytän menestyvältä ja rennon tyylikkäältä, mutta se saa ehkä odottaa myöhempään. Kouluun ravaan kuitenkin tukka silmillä ja meikit poskella kahvista korkeintaan haaveillen, mutta niinhän se yleensä menee. Taidan silti säätää herätyksen puolta tuntia aikaisemmaksi, jos vaikka kuitenkin.

Koulun alkua jännittäen nukkumaan. Öit!

Herkkää katumainontaa matkalta metroon, tää on ihan mieletön <3

Viva Bavaria!

Voin kertoa, että se mielikuva, mikä eteläsaksalaisista vallitsee, on pääasiassa totta.

Kun viikko sitten tiistaina saavuin asuinkulmille Laimin kaupunginosaan, oli ensimmäinen näkemäni kauppa baijerilaisia perinneasuja myyvä liike. Matkalla ruokakauppaan näin miehen lederhoseneissa ja kolmantena päivänä, kun olin ekaa kertaa metrossa, havaitsin olevani lähestulkoon vaunun ainoa nainen ilman dirndliä.

Moiseen kansallisylpeyteen on tietenkin syynä 176. kertaa järjestettävä kolmeviikkoinen Oktoberfest. Kaupunki kuohuu ja rahaa menee. Kuulemani mukaan tapahtuma kattaa paikallisten panimoiden vuosittaisista tuloista jopa kolmasosan. En tiedä väitteen todenperäisyydestä, mutta juhlahumua katsellessa ei se mahdottomuudeltakaan tunnu.

Kreisverwaltungsreferat

(normipäivä virastossa?)

Ihailtavaa Oktoberfesteissä eli Wiesnissä on, että paikallisetkin ovat liikenteessä varhain päivällä joka päivä (mikä varmaan viestii loistavista pomoista) ja että perinneasuja todella käytetään. Ja jos töistä ei pääse livistämään Wiesniin etuaikaan, pitää tietenkin varmistaa pikainen siirtyminen alueelle päivän päätyttyä vetämällä vermeet päälle jo töihin lähteissä. Vastaavaa on vaikea kuvitella Suomeen, vaikka eipähän suomalaiset kansallispuvut yhtä seksikkäitä olekaan. Erään miespuolisen tuttavan sanoin: kalja ja tissit, siinä Wiesnin menestyksen avain. Mutta mielestäni perinteiden mukautuminen nykykulttuuriin on vain rikkaus. Eikä ne dirndlit nyt NIIN tyrkkyjä ole (sanoo sellaisen tuore omistaja).

Juhla tai ei, täällä syödään hyvin. Ravintolassa aterian lisukkeena tulee joko knödl(=nyrkin kokoinen perunapallo), spätzle(=sitä miltä se kuulostaa?) tai perunamuusi, ja tämän lisäksi mitäs muutakaan kuin hapankaalia. Ruoka huuhdotaan alas hyvällä oluella, mikäli olosuhteet sen sallivat. (Ja Oktoberfestin aikaan olosuhteet yleensä sallivat(!), eikä ole lainkaan epätavallista, että oluen ottaminen aloitetaan jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Eikä sen kanssa nyt ihan välttämätöntä ole syödäkään kuin vähän kanaa jos välttämättä sitäkään.)

Wiesnin ensimmäinen mass

täpötäydessä Hofbräun (turisti)teltassa.

Saksalaisesta täsmällisyydestä sen verran, että kun vaihto-oppilaiden tilaisuus on suunniteltu alkavaksi 9.00, on aloitusajaksi ilmoitettu 8.45. Mutta siis sehän nyt on vain järkevää, eikö vain? Tietty itse oon sellainen et kaikki ajat kannattaa laskee sillä 5 - 15 min varoajalla... Et ihan loistavaahan tää vaan on! Puolustuksekseni haluan sanoa, että en ole ollut täällä (vielä) kertaakaan myöhässä monitasoisesta julkisen liikenteen verkostosta huolimatta. Mutta eiköhän normaalirytmiin vielä palata.

Tällä hetkellä käynnissä on koulun (ainiiiiin, se opiskelu!) kurssivalintojen tekeminen ja kaikkien outojen kurssityyppien ymmärtäminen, mutta luotan siihen että aamulla kaikki on selkeämpää ja elämä helpompaa. Ja jos ei, aina on henkilökunta ketä voi vaivata. Tiedossa kuitenkin on jo se, että perjantaina alkaa englanninkielinen E-Marketing, jonka kehutaan olevan hyvä ja mielenkiintoinen kurssi. Ja oi, jopa viiden opintopisteen arvoinen ;)

Mary kuittaa.